EŽERENAIN juutalaisten joukkosurma 26.8 1941 Krakynes-metsässä

Hakusana saksalaisen, Euroopan poliittisen kartan antaman nimen mukaan: EŽERENAI Lithuanien.

Kartassa on tämän kaupungin lähellä seuraavia karttanimiä:

http://www.jewishgen.org/yizkor/lithuania5/lit5_222.html

Toisen Maailmansodan aikana

Kesäkuussa 1949 Liettua liitettiin Neuvostoliittoon ja siitä tuli Neuvostotasavalta. Suusin osa Etzherenin juutalaisille kuuluneista liikkeistä kansallistettiin ja komissaarit määrättiin hoitamaan niitä. Kaikki siionistiset puolueet ja nuorisojärjestöt hajaantuivat ja useimmat instituutiot suljettiin. Tarvikkeiden saanti huononi ja tuloksena hinnat kallistuivat. Keskiluokka, johonjuutalaiset lähinnä kuuluivat, koki suurimman taloudellisen iskun ja elintaso romahti.

• During World War II
• In June 1940 Lithuania was annexed to the Soviet Union and became a Soviet Republic. The majority of shops belonging to the Jews of Ezhereni were nationalized and commissars were appointed to manage them. All Zionist parties and youth organizations were disbanded and most community institutions were closed. The supply of goods decreased and, as a result, prices soared. The middle class, mostly Jewish, bore the brunt and the standard of living dropped.

Kun sota Saksan ja Neuvotoliiton välillä puhkesi 22. kesäkuuta 1941, liettuan koillisnurkasaa sijaitsevan Ezherenin juutalaisväestö ei aluksi tästä huolestunut, sillä he katsoivat olevansa kaukana etulinjasta. Todellakin Saksan armeija tuli tähän kaupunkiin myöhemmin kuin moneen muuhun Liettuan kaupunkiin, joten Puna-Armeijan perääntyminen kaupungin kautta ja massiivisten pakolaisvirtojen saapuminen aiheutti juutalaisille paniikin. Moni koetti silloin lähteä pakoon Venäjälle, muttaaseistautuneitten liettualaisten ryhmät olivat väijymässä ja ampuivat pakenevia teillä. Harvan onnistui paeta Venäjälle. Joka tapauksessa yli kaksikymmentä pakolaista palveli Puna-Armeijan liettualaisessa divisioonassa.

• When war broke out between Germany and the Soviet Union on June 22^nd, 1941, Ezherni Jews were at first not concerned, thinking that they were far removed from the front. In fact, the German army entered the town later than in many other towns in Lithuania, so that when the Red Army retreated through the town and masses of refugees arrived, the Jews panicked. Many attempted escaping to Russia, but groups of armed Lithuanians ambushed and shot them on the roads. Not many succeeded in reaching Russia. However, more than twenty escapees served in the Lithuanian division of the Red Army.

Jo ennen kuin saksalaiset tulivat kaupunkiin, liettualaiset nationalistit ottivat vallan ja tapansa mukaan aloittivat onnettomien juutalaisten solvaukset ja väärinkäytön. On runsaasti kertomuksia liettualaisten julmuuksista. Venäläinen Kazanov oli paikallisten mellakoitsijoitten koplan johtaja ja hänen apulaisiaan oli Shakys -niminen opettaja ja entinen poliisipäällikkk Bruzikaitis. Eräs juutalainen Leib Banke haudattiin elävältä kaupungin keskustaan. Eräs puolalainen, Pashkevitz, pakotti 80-vuotiaan juutalaisen myllyn omistajan, Ber Novik-nimisen, juoksemaan kaupungin katujen läpi Stalinin kuva selässään.

• Even before the Germans entered the town, Lithuanian nationalists took over and inevitably started their abuse of the hapless Jews. Stories of the atrocities of the local Lithuanians are plentiful. The local gang of rioters was headed by a Russian named Kazanov and his helpers, the teacher Shakys and the former police commandant Bruzikaitis. A Jew, Leib Banke (or Benke), was buried alive in the center of the town. A Pole, Pashkevitz, forced the octogenarian Jewish flourmill owner Ber Novik to run through the streets with a picture of Stalin displayed on his back.

Elokuun 26 päivä 1941 julman kohtalon alaiset Ezherenin juutalaiset kerättiin yhteen ja sitten heidät käskettiin kärryille, joita kaupunkiin oli tuotu. Heille sanottiin, että heidät viedään (luoteessa sijaitsevalle) Rokiskis- nimiselle paikkakunnalle töihin ja neuvottiin ottamaan mukaan jonkin verran ruokaa ja vaatteita. Heille luvattiin pikainen paluu. Naiivit juutalaiset- vaikka juuri olivat olleet pahempien tapahtumien todistajina- uskoivat mitä heille sanottiin. Liettualainen pormestari antoi rabbiinille ja kahdelle yhteisön arvostamalle henkilölle mukaan suosituskirjeet , jossa oli todistus siitä, että ”nämä henkilöt ovat ammattitaitoisia ja hyviä juutalaisia” ja pyydettään ottamaan heidät vastaan ja kohtelemaan heitä hyvin. Ja pormestaria uskottiin! Saattue lähti (länsiluoteeseen päin ) Utyan (Utena) tietä ja sitä vartioi aseistetut liettualaiset.http://www.jewishvirtuallibrary.org/utena

• On August 26^th, 1941 the now doomed Ezhereni Jews were gathered together and then ordered onto carts brought to the town. They were informed that they were going to Rakishok (Rokiskis) to work and instructed to take some food and clothing with them. They were promised a speedy return. The naive Jews, who had recently witnessed worse events, believed what they were told. The Lithuanian mayor provided the rabbi and two respected community men with letters of recommendation which stated that “these are virtuous people, good Jews”, asking to accept and treat them well. And he was believed! The convoy left on the road to Utyan (Utena) guarded by armed Lithuanians.

Illalla kun matkaa oli tehty 15 km , aika lähellä Antaliepte- nimistä kaupunkia, saattue poikkesi tieltä ja meni Deguciain-metsään. Ihmiset käskettiin pois rattailta ja riisuutumaan. Kun he näkivät mitkä kuopat edessä odottivat, nousi kauhea huuto. Naiset eivät suostuneet riisuutumaan ja alkoivat hajaantua, mutta vahdit päästivät luotiryöpyn konekivääreistään ja pienessä ajassa kaikki juutalaiset olivat surmatut. Alhaisen epäinhimillinen puolalainen, Pashkevitz, yksi vartijoista, raahasi erään jalattoman invalidin Jerahmiel Shtulper-nimisen murhapaikalle ja heitti hänet elävänä kuoppaan. Siellä murhattiin Ezherenai kaupungin juutalaisten lisäksi myös seuraavien paikkakuntien  juutalaisia.

Antalept (Antaliepte),

Dusyat (Dusetos)

Salok (Salakas)

Turmout (Turmantas)

Rimshani (Rimse)

Duksht (Dukstas).

Metsän verilöylystä selvisi vain kaksi miestä. Jonkin aikaa he vaeltelivat paikan läheisyydessä. He olivat vielä 1943 hengissä, mutta sittemmin toinen heistä Hayim Shulman ammuttiin ja toinen, etunimeltä Aharon teki itsemurhan, kun ei nähnyt mitään toivoa elossapysymisestä.

• In the evening, after traveling about 15 km. (9 miles), not far from the town of Antaliepte, the convoy left the road and entered the Deguciai forest. The people were ordered to get off the carts and to undress. Seeing the pits awaiting them, a terrible outcry arose. The women refused to undress and began to scatter, but the guards unleashed their machine guns and soon all the Jews were dead. The infamous, inhuman Pole, Pashkevitz, now one of the guards, dragged an invalid, Yerakhmiel Shtulper, who had no feet, to the murder site and threw him into the pit alive.
• Other Jews who were murdered there were from Antalept (Antaliepte), Dusyat (Dusetos), Salok (Salakas), Turmont (Turmantas), Rimshani (Rimse) and Duksht (Dukstas). Only two men survived the massacre. For some time they wandered around in the vicinity. They were still alive in 1943, but later one of them, Hayim Shulman was shot and the other, whose first name was Aharon, committed suicide when he realized that there was no hope of survival.

Eräs saksalainen lähde arvelee, että 2569 juutalaista (687 lasta joukossa) murhattiin sinä päivänä,

http://www.lzb.lt/en/2016/08/23/commemoration-in-dusetos-of-75th-anniversary-of-krakyne-massacre/

http://www.jewishvirtuallibrary.org/zarasai

mutta on toinen informaatio, jonka mukaan luku on noin 5000. Joukkohauta on Krakynes- metsässä, 500 metriä Deguciai-Dusetos-tiestä. (Dusetos on suoraan länteen Ezherenaista)

• A German source believes that 2,569 Jews, including 687 children, were murdered on that day, but other information gives the number as about 5,000. The mass grave lies in the Krakynes forest, 500 meters (550 yards) from the Deguciai - Dusetos road.

Kaupunkiin jäi eloon kaksi juutalaista. Toinen heistä oli Yisrael Traub, noin 60 vuotias. Hänet liettualaiset hyväksyivät. 1930-luvulla hän oli kaupunkineuvoston jäsen ja varapormestari. Hänet määrättiin lakaisemaan katuja, mutta tämä suosionosoitus ei kauan kestänyt. Myös Yisrael sai surmansa luodeista. Toinen juutalainen henkilö Jerahmiel Shnaider oli naimisissa venäläisen naisen kanssa. Hän piiloutui kotiinsa ja mahdollisesti väsyi kotonaan istuskelemiseen tai ehkä vaimo hoputti lähtemään töihin. Eräänä sunnuntaina Shnaider meni kirkkoon vaimonsa ja hänen perheensä kanssa. Rukoushuoneella venäläinen Kazanov tunnisti hänet ja vei pois jumalanpalveluksesta vaimon ja vaimon äidin anomuksista välittämättä, johti hänet metsään, pakotti riisumaan pyhävaatteet ja murhasi hänet. Liettualaisklähteiden mukaan olisi eräs liettualainen Karolis Mikutevicius kätkenyt yhden juutalaisen tytön Berka (?) -nimisen neljän pereheenjäsenensä kanssa.

• Two Jews were left in the town. One of them, Yisrael Traub, about 60 years old, was accepted by the Lithuanians (during the 1930s he was a member of the Municipal Council and a deputy Mayor). He was appointed to sweep the streets, but this favor did not last long. Yisrael too became a victim of the shooting. The second Jew, Yerakhmiel Shnaider, was married to a Russian woman. He hid in his house and probably became tired of sitting at home or, perhaps his wife insisted he go to work. One Sunday Shnaider went to church with his wife and her family. In the house of prayer, the Russian Kazanov recognized him, took him out during the service and despite the pleading of his wife and her mother, led him to the forest, forced him to take off his Sunday clothes and killed him. According to a Lithuanian source a Lithuanian named Karolis Mikutevicius hid a Jew named Berka (?) with his four family members.

Ezherenin kaupungin vapautti Puna-Armeija vuoden 1944 lopulla. Sodan jälkeen Ezherenin ja ympäristökaupunkien eloonjääneet pystyttivät muistomerkin joukkohaudalle ja siinä on jiddishin kielellä ja liettuan kielellä teksti: ”Tällä kohdalla natsimurhaajat ja heidän paikalliset auttajansa murhasivat julmasti 8000 juutalaista lasta, naista ja miestä Zarasaista ja sen ympäristöstä 26 elokuuta 1941.

• Ezhereni was liberated by the Red Army at the end of 1944. After the war the survivors of Ezhereni and the surrounding towns erected a monument on the mass graves on which was written in Yiddish and Lithuanian: “Here at this site the Nazi murderers and their local helpers cruelly murdered 8,000 Jews children, women, men of Zarasai and the vicinity on the 26th of August 1941.”

Artikkeliin liittyy kuvia muistomerkeistä.

The marker pointing to the massacre site carries the inscription
“Let us make sure that this tragedy is never again repeated.”

One of the ditches filled with the remains
of the thousands of innocent Jewish people

The monument on the mass graves

Muistiin