Israeluutisiani

söndag 2 mars 2014

Pauli Huhtala kirjoittaa ( sivulla 274; (+ karttaluonnos saksalaisten hyökkäyksen kehityksestä syyskuun 1941 loppuun mennessä on vastapäisellä lehdellä)

SAKSA YLI ITÄRAJAN 1941
"TAISTELU ALKAA 22.6. 1941 aamuhämärissä melkein 1000 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä "( Sivulta 270).
YLI RAJAN

" Saksalaiset tunkeutuivat nyt syvälle vihollisen selustaan ja loputtomat vankijonot alkoivat vaelluksensa kohti länttä."
"Venäläiset joukot taistelivat sitkeästi, muta ne heitettiin nopeasti taaksepäin" (Sivulta 271)
Vasemmalla sivustallla etenevässä Ritter von Leebin armeijaryhmässä ...) ( Ritter von Leebin armeijaryhmä).Eestin alueiden “puhdistus” suoritettiin elokuun loppuun mennessä. Leningrad saarrettiin täydellisesti etelästä päin”.---

"Von Bockin armeijaryhmä meni Bialystokin-Minskin kohdalta Moskovaan päin ensi tavoitteena Stalin linja (komentajat von Kluge, Strauss, Hoth, Guderian, Kesselrink)."

"Von Rundstetin armeijaryhmän ( komentajat von Reichenau, Stuelöpnagel, von Kleist, Löhr; + Unkarin Karpaattiarmeija ja Slovakian armeija) hyökkäys suuntautui keskialueelta kaakkoon Ukrainan suuntaan, Rokitnon soiden eteläisestä maastosta aina Mustaanmereen saakka ulottuvalla alueella. Tällä hyökkäysalueella sijaitsi suoalueen lounaispuolella linnoituskolmio Luck- Dubno- Rovno ja sen eteläpuolella lujasti varustettu Lemberg (Lvov) . Taistelu tällä alueella oli kovaa venäläisten tehdessä voimakkaita vastahyökkäyksiä. Von Reichenaun 6. armeija sai vihdoin 2.7. haltuunsa Dubnon ja suuntasi sitten hyökkäyksensä suoraan Kiovan suuntaan, minkä länsipuoliseen maastoon se tuli 12.7. 1941. Samanaikaisesti oli v. Stuelpnagelin 17, armeija kesäkuun viimeisenä päivänä vallannut Lembergin (Lvov), minkä jälkeen sen hyökkäys jatkui yhä enemmän kaakkoiseen suuntaan.
Rintaman eteläisimmällä osalla marsalkka Antonescun romanialainen armeijaryhmä (komentajat Dumitrescu, Giuperca, Schobert) ... oli ollut keskitettynä Prut-joen länsipuolelle, mistä se vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla 1941 lähti hyökkäämään kohti Dnestr-jokea. Heinäkuun loppuun mennessä romanialaiset olivat miehittäneet koko Bessarabian alueen. Venäläisten joukkojen tehdessä tällä suunnalla, Dnestr- ja Bug-jokien maastossa sitkeätä vastarintaa ilmaantui saksalaisille mahdollisuus täälläkin päästä saarrokseen. Lembergin (Lvov) ja Kiovan välisestä maastosta suunnattiin vahvoja saksalaisia voimia nopeaan hyökkäykseen Bug-joen suuntaan, missä niiden tuli katkaista tämän joen länsipuolella taistelevien venäläisten divisioonien yhteydet taaksepäin. Tämä tavattomalla nopeudella ja suurin voimin suoritettu saarrostus onnistui, ja Umanin maastoon motitettiin 6. ja 12. venäläinen armeija sekä osia 18. venäläisestä armeijasta. Umanin saarrostustaistelun päättyessä elokuussa saksalaisarmeija oli saanut kosketuksen Mustaanmereen, ja Dnesterin suussa sijaitseva Odessa saarrettiin."

Simon Wiesenthalin elämäkeraa kuvaavassa kirjassa kerrotaan sen vuoden 1941 heinäkuun toisesta viikosta.

"Kahdenkymmenen kuukauden kuluttua siitä, kun Saksa ja Neuvostoliitto olivat allekirjoittaneet hyökkäämättömyyssopimuksen, Hitler hyökkäsi Venäjälle Kesäkuun 22. päivänä 1941. kahdeksan päivää myöhemmin lähtivät viimeiset puna-armeijan yksiköt Lvovista ( Lembergistä), ja pian nähtiin kaupungin kaduilla ensimmäiset saksalaiset univormut. Niihin pukeutuneet miehet kuuluivat ukrainalaisiin apujoukkoihin. He olivat paenneet aikaisemmin Neuvostoliitosta Saksaan ja heidät oli koulutettu siellä. He juhlivat Lvoviin( Lembergiin) paluutaan järjestämällä vainon, joka kesti kolme päivää ja kolme yötä. Kun verilöyly oli ohi, kuusituhatta juutalaista oli surmattu. Sunnuntaina heinäkuun 6. päivänä 1941 Wiesenthal oli piiloutunut talonsa kellariin ja pelasi siellä shakkia Gross-nimisen juutalaisystävänsä kanssa. Kello neljä iltapäivällä ukrainalaisiin apujoukkoihin kuuluva poliisi, joka puhui juutalaissaksaa, tuli pidättämään heidät ja vei Brigidikin vankilaan. Noin neläkymmentä juutalaista lakimiesta, lääkäriä, opettajaa ja insinööriä seisoi pihalla. Keskellä pihaa oli suuri pöytä, jolla oli votkapulloja makkaraa, zakuskyä , (puolalaisia alkupaloja), aseita ja ammuksia. Juutalaiset komennettiin asettumaan pitkään riviin kasvot seinään päin ja nostamaan kätensä niskansa taakse. Jokaisen miehen takana oli tyhjä puulaatikko. Eräs ukrainalainen alkoi ampua. Hän alkoi pitkän rivin vasemmasta päästä ja ampui jokaista niskaan. Parin laukauksen jälkeen hän meni takaisin pöydän luo, joi kulauksen votkaa ja söi vähän zakuskya, ja toinen mies ojensi hänelle uuden aseen. Kaksi ukrainalaista heitti jokaisen ruumiin laatikkoon ja vei sen pois. Laukaukset ja kuolevien miesten huudot lähestyivät Wiesenthalia. Hän muista, kuinka hän seisoi ja tuijotti harmaata seinää näkemättä sitä. Äkkiä hän kuuli kirkonkellojen äänen, ja joku ukrainalainen huusi:_ Jo riittää! Iltamessu!_ Ammunta lakkasi. Eloon jääneet seisoivat vapisten ja katselivat epäuskoisina toisiaan. Jäljellä oli noin kaksikymmentä juutalaista. heidät vietiin kahteen suureen selliin, ja ukrainalaine vartija otti joaiselta vyön ja kengännauhat. Juutalaiset asettuivat lavitsoille ja lattialle. - Wiesenthal torkahti- Seuraavaksi hän muistaa tuijottaneensa taskulampun valokeilaan ja kuulleensa puolaa puhuvan äänen: Wiesenthal , mitä te täällä teette? Wiesenthal tunsi erään entisen esimiehensä, jonka nimi oli Bodnar. Hänellä oli yllään siviilivaatteet ja käsivarressa ukrainalaisen apulaispoliisin nauha.- Minun täytyy saada teidät pois täältä tänä yönä, Bodnar sanoi Wiesenthalin korvaan. Tiedätte, mitä he tekevät huomenna..." .

lördag 1 mars 2014

Muistiin aiempia kirjoituksia Ukrainasta: Chernivtsi

Ukrainan alueen tapahtumia. Ukraina kuului Neuvostovenäjään, kun II maailmansota riehui.

CHEREMOSH-joki,
http://www.shtetlinks.jewishgen.org/sadgura/JQHarding.html

CHERNOVTSIN juutalaisväestön historiasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Chernivtsi
Itävalta-Unkarin imperiumin rajalla sijaitsi Chernowitz Karpaattien kukkuloitten juurilla. Se oli yliopistokaupunki ja kuuluisa siitä, että väestö oli monikulturellia. Siellä oli tieteellisiä väittelyitä. Kahvilat ja kirjakaupat olivat suosittuja. Sen katujen sanottiin olleen ruusuilla lakaistuja ja sen tomusta nokki kanat runoutta. Vuonna 1919 oli puolet kaupungin väestöstä juutalaisia. He kukoistivat kaupungin toleranssin ilmapiirissä ja antoivat oman panoksensa yhteiskuntaan kaupan, politiikan, akatemian, musiikin, taiteen ja kirjallisuuden alalla. Vuonna 1940 siellä oli 78 synagogaa joisa oli mös loistokas kupolinen ja torninen Reformisynagoga, missä oli joka viikko kuorolaulua. Köyhät juutalaiset asuivat kaupungin pohjoisosassa ja puhuivat jiddishin kieltä. Varakkaammat juutalaiset olivat saksaa puhuvia ja heillä oli liikkeitä ja teollisuutta ja he olivat rakentaneet monet niistä rakennuksista, joita vielä tänä päivänä on kaupungissa pystyssä. Täällä shtetl kohtasi Euroopan pääkaupungin ja muodosti hämmästyttävän synteesin. Kaupunki Chernivtsi oli todellinen Pruth-joen rantamien Jerusalem.
Nykypäivän Chernivtsi on Ukrainan läänikaupunki ja asukkaita on 263 000. Maa on ollut nyt yli 10 vuotta itsenäisenä Neuvosto-Venäjän ajoista. Natsien tallatessa maaperää oli tehty juutalaisille ghetto 1941 ja kaksi massahautaa, joista toinen sijaitsee juutalaisella hautausmaalla ja toinen Prutjoen varrella. Näistä on tullut vuosittainen pyhiinvaelluskohde.

STARYK ja juutalaisväestö
http://books.google.se/books?id=hyYGOyX1IQUC&pg=PT328&lpg=PT328&dq=Staryk+and+Jewry&source=bl&ots=DY0vIiP0BA&sig=OqRcIYlLPMzefx0GkwQH7mmPS0A&hl=sv&ei=uOAjS8fRE4vbjQfu2tXgBw&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=3&ved=0CBEQ6AEwAg#v=onepage&q=&f=false

UKRAINAN KARTTA http://www.flygresor.se/ukraina/karta.html
UKRAINA menetti kansalaisia sodassa enemmän kuin muut Euroopan valtiot, noin 10-13 miljoonaa. Kuolleitten on vaikea kirjoittaa omaa historiaansa. Ukraina tarvitsee tukea oman historiansa esillesaamiseen II maailmansodan ajalta.
http://www.infoukes.com/history/ww2/page-17.html

Ukrainassa on Gammelsvensk by myös

UKRAINA ja Gammelsvenskby

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gammalsvenskby

VALKOVENÄJÄN eteläpuolinen maa on UKRAINA ja sielläkin on ruotsalaisia juuria. Tästä on ollut kesällä 2008 mainintaa Ruotsin lehdistössä. Ukrainalainen ruotsalaiskylä kuvataan Barbro Sollben tekstissä

http://gd.se/kultur/1.107236

GAMMELSVENSKBY-kylästä kerrotaan historiaa vuosilta 1937-1938, että ruotsalaisia katosi sieltä: 18 ruotsalaisen nimet ovat muistokivessä. Heitä pidettiin kansanvihollisena, koska heillä oli ulkomaisia ystäviä. He kirjoittivat nimittäin Ruotsin ruotsalaisten sukulaistensa kanssa. Lehti näyttää valokuvan ANNA Sgalit -nimisestä henkilöstä, jonka isä Simon Simonsson oli eräs näistä sinne ”rehabilitoiduista”. Lilja Malmas lauloi kylässä laulun ruotsalaisille kuninkaallisille vieraille kesällä 2008..

”Njeper, Njeper, thö som rinder/ vär vår bi så stilla framm./

Ja sir ähn, hösch locken spinnder/ vär vår stuk me råhalskamm...”

Tällaista on vanhanruotsalaiskylän vanharuotsi.

Nykyruotsilla: ”Floden Djnepr som rinner förbi vår by,

där spindeln spinner vid vår stuga med tak av råghalm”.

(Romakloster, Gotland, Kristoffer Hoas 1931).

Tämä maalaiskylä missä monisäkeistöistä laulua laulettiin, oli nimeltään Zmejovka, Zmievka .Ruotsalainen nimi kylälle on Gammelsvenskby ja sen historia juontaa 1200-luvulta, kun ruotsalaiset kalastajat ja maanviljelijät asettuivat asumaan pitkin Eestin rannikkoa , mm Dagöhön. EESTI muuttui ruosalaiseksi territorioksi 1561, mutta Kaarle XII menetti balttilaiset alueensa Uudenkaupungi rauhassa 1721. Silloin hallinto koveni. Silloin noin tuhat dagöläistä muutti etelämpään. Keisarinna Katariina II Suuri oli luvannut heille valmiita peltoja, asuntoja ja muita etuja Dnjeprin varrella eteläisessä Ukrainassa, joka oli silloin juuri valloitettu turkkilaisilta. Se oli autioitunutta ja tarvitsi uutisviljelyä. Dagön ruotsalaiset vaelsivat 9 kuukauden ajan ja ryhmä väheni matkalla huomattavasti ja kun se 1782 keväällä tullut perille Svenskby-kylään. ei siellä ollutkaan mitään asuntoja ”Nu vära ve rätt narrandar”, Nu blev vi ordentligt lurade. Niinpä aloitettiin kuin amerikkalaiset raivaajat preerialla. mutta maa oli viljavaa, antoisaa ahkeralle. Tiloja pystytettiin ja viidessä vuodessa kohosi kirkkokin. Vuonna 1782-1792 lisääntyi väestö 31 ruotsalaisella sotavangilla, joista muutama meni naimisiin kylän tyttöjen kanssa ja pysyi kylässä. 1800-luvun alussa syntyi naapurustoon saksalaisia kyliä ja ruotsalaiskylän asukkaat menettivät osan maitaan. Vuonna 1821 oli kylässä 200 asukasta. Vuonna 1850 vajaat 300. Kieli säilyi, samoin sadut ja säkeet, vuosittaisten juhlien viettoja kirkolliset tavat kuten kaste, konfirmaatio, häät ja hautajaiset. Lapsille opetettiin ruotsia, mutta tuskin kirjoitustaitoa tai laskutaitoa ruotsiksi. Muussa oli sopeuduttava paikallisiin seikkoihin, ja elinkeinoihin kuten kalastukseen ja maanviljelyyn sisämaaoloissa, jossa kesät olivat kuivat ja kuumat ja talvet kylmät.

KRIMIN SOTA 1850 ei onneksi koskenut juuri tätä kylää. Kouluihin tuli pakollinen ruotsinkieli, mutta samanaikaisesti toimi vapaaehtoinen ruotsinkielen opetus. VENÄJÄN VALLANKUMOUKSEN 1917 jälkeen sekä valkoiset tsaarin joukot että punaisten bolshevikkien joukot ryöstivät kylää. Gammalsvenskby oli kylän nimenä tällöin. Siten oli SISÄLLISSOTA, nälänhätäa ja neuvostohallintomuoto käsitti myös sen, että kulakkeja, suurmaanviljelijöitä, rangaistiin. Suurmaanviljelijä oli esim. sellainen jolla oli palkattua työväkeä ja tällaisia oli kylässä 40. Tästä seurasi, että miltei kaikki kylän asukkaat ottivat vastaan Ruotsin Punaisen Ristin tarjouksen Ruotsiin muutosta v 1929.

Gefle Dagblad 23.7. 1929:”Svenskbyborna komma hem”. Kyläläiset saapuivat eräänä yönä kahteen höyrylaivaan Dneprille, ja sitä myöten Ruotsiin. Prinssi Karl, Punaisen Ristin presidentti, otti heidät vastan Trelleborgissa ja useimmat päätyivät Gotlantiin. Mutta Ruotsissakin oli huonot ajat silloin. Aiemmin he olivat itsellisiä ja yhteisö, nyt heistä tuli työntekijöitä muille, kun heitä sijoitettiin eri tiloille opiskelemaan ruotsalaista maanviljelystä. Suurin osa sopeutui hyvin, mutta 1930-1931 palasi 243 kyläläistä takaisin Ukrainaan ruotsalaisiin mahdollisuuksiin pettyneinä ja ruotsalaisten kommunistien agitoimina. Kyse oli myös kaipuusta kotiin. Osa riikinruotsalaisiakin meni mukaan itään. Nyt he perustivat kolhoosin Gammalsvenskby-kylään ja nimi oli komea. Ruotsin kommunistinen puolue. Tästä ei tullut mitään ihannetilaa ja osa anoi oikeutta palata Ruotsiin, mutta ovi pysyi kiinni. Asia käsitettiin epälojaaliksi Neuvostoliittoa vastaan ja siitä seurasi senmukaisia rangaistuksia.

Ruotsalainen koulu korvatiin ukrainalaisella ja ruotsinopetus muutui iltapuhteeksi, mitä ei turvallisuuspolisi taas katsonut suopealla silmällä. Uskonnonopetus kiellettiin ja 7-päiväinen työviikko luotiin. Stalinin aikainen terrori kohtasi myös tätä kylää, mistä taas johtui, että natsisaksalaisten tullessa toisen maailmansodan päivinä Ukrainan valloituksen yhteydessä, pidettiin aluksi vapauttajina. Ruotsalaiskylän asukkaat toimivat tulkkeina ja autonkuljettajina saksan armeijalle.

Mutta 1943 kun saksalaiset pakotettiin peräytymään II maailmansodan käydessä he pakkosiirsivät kylän asukkaat ja ympäröivien saksalaiskylien asukkaat . Nämä ihmiset asetettiin saksalaisiin ja puolalaisiin leireihin ja heistä tuli joko leirien sotilaita tai pakkotyöläisiä.

Tämä kurjuur ei loppunut ennen vuotta 1945, mutta nyt Neuvostomahti syytti ruotsinkyläläisiä tästä pakotetusta yhteistyöstä , mitä heillä oli ollut natsisaksalaisten kanssa ja syyttivät sitä maanpetokseksi ja moni passitettiin Siperiaan. Ne jotka pysyivät hengissä, pystyivät myöhemmin palaamaan kyläänsä, joka sillä välin oli kokenut hyvin kovia ja joissain vaiheissa 1940-luvulla oli ollut nälänhätääkin. Mutta vuonna 1949 oli runsas sato ja elämä alkoi elpyä.

Entä 1991? UKRAINA muuttui itsenäiseksi, kun Neuvostoliitto purkautui 1991. Kommunistikolhoosi ja eräs muukin kyläyhteisö, Leniniksi nimetty, eivät tulleet toimeen omin voimin. 1980-luvun keskivaiheille asti oli tämä Gammalsvenskby ulkomaalaisilta kiellettyä aluetta. Mutta nykyisin on turistimatkoja Krimille, Mustalle Merelle ja niihin kuuluu tässä kylässä käyminen, ja siellä on vielä muutama yli 70-80 vuotias, jolle ruotsi on toisena äidinkielenä ukrainan ohella. Siellä kylän ortodoksikirkossa kuulee laulettavan kesäisin ruotsalaista laulua Härlig är Jorden. Jopa kirkon ortodoksipappi lauloi ruotsiksi. Vuoden 2008 elokuussa kirjoitettu artikkeli mainitsee, että ehkä tämä seurakunta saa laulaa Ruotsin Kuningasparille, joka tekee sen vuoden ) syksyn osalle suunniteltua Ukrainan matkaa. Arveltiin että kuningaspari tulee Dnjepriä myöten höyrylaivalla. 25 elokuuta 2008 http://gd.se/kultur/1.107236 )

3.10.2008 14:40 viikolla oli Ruotsin kuningasparin UKRAINAN vierailu.

Muistiinpalautusta vanhoista artikkeleista Ukrainan osalta Gvozdavka-1 kylä Odessan lähellä

Ukrainasta 2007 löydetty eräs niistä sadoista joukkohaudoista, joihin II maailmansodan aikana haudattiin surmattua juutalaisväestöä.

https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/MassGrave.html
Toukokuussa 2007 löydetyssä joukkohaudassa arvellaan olevan tuhansittain vainajia, kertoi juutalaisen seurakunnan edustaja tiistaina 4.6.2007 Etelä-Ukrainasta. Löytö tehtiin sattumalta, kun rakentajat olivat kaivamassa maakaasuputkelle uomaa Gvozdavka-1- kylässä Odessan lähistöllä, kertoi Roman Shwartsman, sikäläisen juutalaisen seurakunnan puhemies. Natsit olivat tehneet kylän lähelle kaksi ghettoa II maailmansodan päivinä ja toimittaneet sinne juutalaisia alueelta, joka on nykyistä Moldaviaa, ja myös Ukrainan alueilta, joihin kuului Odessa. Marraskuussa 1941 natsit pystyttivät keskitysleirin alueelle ja surmasivat siellä noin 5000 juutalaista. Löydetyssä haudassa oli tuhansittain natsien teloittamia, kertoi Shwartsman sanomalehden edustajalle. Juutalainen seurakunta on tiennyt teloituksista, mutta ei ole tiennyt, minne vainajat oli haudattuna. Jizhak Arad, Holokaustin asiantuntija ja Jad Va-Shem Holokaustin dokumenttimuseon ent. johtaja Jerusalemista mainitsi, ettei hän ollut mitenkään yllättynyt löydöstä, sillä asianomainen kylä todettiin olleen juutalaisten massateloituksen paikka. Hän kertoi, että 28 000 juutalaista oli kuljetettu sille alueelle ympäristöstä marraskuussa 1941, heistä surmattiin 500 päivää kohti.

Holokaustin asiantuntija Efraim Zuroff, Simon Wiesenthal Keskuksen Israelin konttorin johtaja sanoi, että hän ei palauta mieleensä niin erityisemmin Qvodzdavka-1- kylää , mutta ei ollut hämmästynyt raportista. Löydöistä voi arvioida sen mittaamattoman laajan annihilaatiosuunnitelman, joka natseilla ja heidän kanssarikollisillaan Itä-Euroopassa oli.Ukrainassa on satoja joukkohautoja ja todennäköisesti moni niista on edelleen löytämättä, Zuroff sanoi. Ukraina oli tavaton tappotanner, satoja tuhansia juutalaisia murhattiin siellä, kertoi Zuroff.

Ukrainan holokaustitutkimusten keskuksen johtaja Anatoly Podolsky mainitsi natsien okkupaatioajalta olevan 250-350 massahautaa, joissa 1.5 miljoonaa Ukrainan juutalaista vainajaa haudattuna, sekä niitä, jotka on surmattu lähellä kotejansa että niitä, joita on kuljetettu leireille. Podolsky mainitsi useimpien hautojen paikkojen olevan jo tiedossa varsinkin vuoden 1991 jälkeen Neuvostoliiton alettua pirstoutua, mutta useita ei ole vielä löydetty.

Ilia Levitas, Ukrainan juutalaisen neuvoston johtaja asettaa juutalaisten massahautojen määrän yli 700:ksi.

Shwartsmannin mukaan 93 juutalaisen nimet on voitu identifioida Gvozsdavka-1 -.ssä surmatuista. Juutalainen paikallisseurakunta koettaa alkaa tunnistaa vainajia tästä vastikään löydetystä paikasta, koska identifioimiseen on velvoitus vainajia kohtaan. Odessan päärabbiini Shlomo Baksht on kohottanut ääntään sen puolesta, että paikka voitaisiin aidata ja sinne voitaisiin pystyttää tänä vuonna muistomerkki.

Ukrainan juutalaisesta historiasta on tunnetuinta Holokaustin aikaiset Babi Jarin rotkon tapahtumat Kievin ulkopuolella: rotkoon teloitettiin noin 34 000 juutalaista kahden päivän kuluessa syyskuussa 1941.

Odessan alueella natsit murhasivat 240 000 juutalaista Shwartsmanin mukaan . Hän mainistsi myös viime vuonna löydetystä joukkohaudasta siltä alueelta . Haudassa oli n 3500 vainajaa.

LÄHDE: Jerusalem Post 5.6.2007

Mass grave of Jews killed by Nazis found

Muistiin 22/03/2008 uudelleen blogiin 1.3. 2014.

Simferopol- Krimin alueen pääkaupunki

Krimin autonomisen alueen pääkaupungin synagogaan on ilmestynyt seinille jotain juutalaisvastaista kirjoitusta.
http://www.yivoencyclopedia.org/article.aspx/Crimea

Mustanmeren niemimaa Krim on asujaimiltaan multietnistä. Vuonna 1992 Krim tuli autonomiseksi tasavallaksi itsenäisessä Ukrainassa. Venäjä liitti alueen itseensä ottomaanien imperiumista vuonna 1783. Vuodesta 1921 Ukrainan alue oli Neuvostoliitossa autonominen neuvostotasavalta.. Se muutettiin vuonna 1954 Ukrainan Neuvostotasavallaksi. Juutalaisia on asunut Krimin niemimaalla Jerusalemin Temppelin tuhoutumisen jälkeisistä vuosikymmenistä alkaen. Vuonna 1880 oli juutalaisia jäljellä siellä alle 10 000.

A peninsula in the Black Sea with a multiethnic population. Since 1992, Crimea has been an autonomous republic within independent Ukraine. Russia annexed the region from the Ottoman Empire in 1783. From 1921 it was an autonomous republic of the Russian SSR; it was transferred to the Ukrainian SSR in 1954. Jews have lived there since at least the first century CE, consisting of Karaite, Krymchak, and Ashkenazic elements. The Jewish population remained below 10,000 until the 1880s.

Tsaarinhallitus salli juutalaisten asettua Krimille 1791 osana asteittaisesta Uus-Venäjä ohjelmastaan, mikä koski PALE-settlementti aluetta- juutalaisille sallittua laajaa asuma-aluetta, mutta kuitenkin karkoitti useimmat juutalaiset k.o. alueen isoista kaupungeista myöhemmässä vaiheessa. http://www.yivoencyclopedia.org/article.aspx/Pale_of_Settlement
Varsinkin askenaasiväestönosaa karttui krimille pogromeita paeten - niitä oli kautta PALE- alueen 1881- 1882 . Krim oli myös lupaava maanviljelysviennin keskus . Vuonna 1897 asui Krimillä 28 703 juutalaista ( 5.1 % väestöstä) . Askenaasiuskoisten lisäksi 5400 karaiittia ja 3 300 Krymchak-uskoista. Diskriminaatiolainsäädäntö, elintaso ja juutalaisten virallinen kohtelu oli kuitenkin paremmalla kannalla kuin PALE- settlementtialueilla. 1880 luvulta lähtien lisääntyi instituutiot ja uskonnollinen elämä elpyi, samoin poliittinen aktiivisuus. Yhteiskunta oli enimmäkseen kaupungilaistunutta ja elinkeinonsa se vai maanviljelykseen liittyvästä liiketoiminnasta. (PALE- settelementtialu kannattaa katsoa tarkemmin, koska se on nyky-Ukrainaa suureksi osaksi)

The tsarist regime permitted Jews to settle in Crimea in 1791 as part of the gradual inclusion of “New Russia” into the Pale, but later expelled most Jews from the peninsula’s major cities. Flight from the pogroms sweeping over the Pale in 1881–1882 and Crimea’s increasing promise as a hub for Russia’s agricultural export catalyzed growth of the Ashkenazic population; it reached 28,703 by 1897 (5.1% of the total population), in addition to 5,400 Karaites and 3,300 Krymchaks. Notwithstanding discriminatory legislation, standards of living and the official treatment of Jews at this time were usually better in Crimea than in other parts of the Pale. Institutional life expanded from the 1880s, with an influx of religious functionaries (rabbis, teachers, ritual slaughterers, etc.) and political activists. The community was mostly urban, its livelihood deriving mainly from agriculture-related businesses

Kun tuli venäläisten sisällissota 1918- 1920 , juutalainen väestö kärsi siitä suuresti. Sota vähensi juutalaisten lukumäärän puoleen ( 60 000:sta 30 000 .een). Siitä huolimatta niemimaa oli Siionismin keskus niinä vuosina kun juutalaisvainot riehuivat Ukrainassa ja aiheutti pakolaisia, jotka etsivät teitä Palestiinaan tai muualle maailmaan. Halutsim- pioneeriryhmiä treenasi siellä Josef Trumpeldor 1919 ja kolme pioneeriyhteiskuntaakin oli silloin olemassa Pohjois-Krimillä 1922- 1929.

Crimean Jews suffered greatly from the Russian Civil War (1918–1920), which reduced the Jewish population from 60,000 to 30,000. Nonetheless, the peninsula became a center of Zionist activity during these years as pogroms in Ukraine brought refugees who were searching for routes to Palestine or elsewhere. Yosef Trumpeldor trained a group of ḥalutsim (pioneers) there in mid-1919 and three He-Ḥaluts communes existed in northern Crimea between 1922 and 1929.

Aiemmalta PALE- maanviljelyssettelementtialueelta tapahtunut ulkomailta avustettu muuttoliike alkoi 1924 ja toi merkitsevän lisän Krimin väestöön ja muuntumista asumaanasettumistapoihin. Neuvostoliiton väestölaskennan mukaan vuonna 1939 , II maailmansodan alussa, asui Krimillä 65 452 juutalaista ( 5.8% Krimin väestöstä). Heistä 19 000- 20 000 asusti 86 maanviljelyskoloniassa, joista useimmat siajitsivat kahdessa juutalaisessa autonomisessa alueeessa.
http://www.yivoencyclopedia.org/article.aspx/Pale_of_Settlement

Starting in 1924, a foreign-funded agricultural settlement movement of Jews from the former Pale brought significant population growth and a shift in residence patterns. According to the 1939 Soviet census, 65,452 Jews lived in Crimea (5.8% of the population). Of these, 19,000–20,000 resided in 86 agricultural colonies, most of which were located in two Jewish autonomous districts (see map).

Natsiarmeija miehitti Krimin elokuusta 1941 kevääseen 1944. Vaikuttaa siltä, että Neuvostohallitus evakuoi lähes puolet kolonioiten asukkaista ja monia kaupunkien asukkaita keski-Aasiaan ennen kuin Krimi invasoitiin. Kaikki jäljellä olevat askenaasijuutaliset ja Kymchak- juutaliset koottiin ja murhattiin 1942 lopulla. Eräät askenaasijuutaliset joukossa olivat niitä, jokta olivat jo aiemmin paenneet krimille Etelä-Ukrainasta ja Odessasta. Kaiken kaikkiaan natsit surmasivat 30000- 40 000 Krimin juutalaista.

The German army occupied Crimea from autumn 1941 until spring 1944. It appears that the Soviet regime evacuated approximately half of the colonists and many urban residents to Central Asia before the German invasion. The Nazis gathered and murdered the remaining Ashkenazis and Krymchaks by late 1942; some of the former had fled to Crimea from southern Ukraine and Odessa. In total, the Nazis murdered 30,000–40,000 Crimean Jews.

Krimin vapautuksen jälkeen juutalainen yhteiskunta aloitti uudelleen toimia, mutta maanviljelijöitä oli paljon vähemmän. neuvostohallitus oli lopettanut kaikki juutalaisten autonomiset alueet ja kolonioita miehittivät ei-juutalaiset. Vuonna 1959 juutalisten määrä oli 2.2% ( 26 374) kokonaisväestöstä ja miltei kaikki asuivat kaupungeissa.

After liberation, the Jewish community began anew, but with far fewer farmers; the Soviet regime had abolished the Jewish autonomous districts and non-Jews had occupied the colonies. In 1959, Jews constituted 2.2 percent (or 26,374 persons) of the total population, almost all in the cities.

Sodanjälkeinen tragedia Neuvostojuutalaisille oli ns." Krimin afääri". Amerikan juutalaisten JDC:n myötämielisyyden kannustamana juutalainen Antifasistinen Komitea oli edistänyt Krimin uutta siirtokuntien perustamisohjelmaa vuonna 1944. Aluksi Kremlin hallitus jätti huomioonottamatta suunnitelman, mutta sittemmin käytti sitä aineksena tekaistesssaan syytöksiä ja vakuuttaessaan komitean johdon olevan syyllinen vakoilutoimintaan Amerikan eduksi tarkoituksella vallata Krim ja saada se luopumaan Neuvostoliitosta Vaikka Kremlin hallitus sittemmin kumosikin tuollaisen vehkeilyn 1950 luvun lopulla ja asteittain rehabilitoi sen aiheuttamia uhreja, on kuitenkin sepittäytynyt pinttynyt kuva Krimistä mahdollisena Amerikan juutalaisena sillanpääasemana.

What was to be known as the “Crimean Affair” became a focus of postwar tragedy for Soviet Jewry. Encouraged by the willingness of the American Jewish Joint Distribution Committee (JDC) to return to Russia, leaders of the Jewish Anti-Fascist Committee promoted a new colonization project in Crimea in 1944. The Kremlin at first ignored the proposal but later used it to fabricate accusations and to convict the committee’s leadership on charges of conspiring with Americans (namely, the JDC) to take over Crimea and induce its secession from the Soviet Union. Although the regime refuted the “plot” in the late 1950s and gradually rehabilitated its victims, the concocted image of Crimea as a potential American Jewish bridgehead has persisted.

Nykyaikaan: Vuonna 2004 asui Krimillä vielä 10 000 juutalaista , heistä puolet aluepääkaupungissa Simferopolissa. Yhteiskunnalla on useita uskonnollisia instituutioita, oppilaitoksia ja hyväntekeväisyyslaitoksia, joista moni ylläpitää yhteyksiä ulkomaisiin filantrooppisiin liikkeisiin.

As of 2004, approximately 10,000 Jews remained in Crimea; half of these reside in the capital city of Simferopol’. The community has a number of religious, educational, and welfare institutions, most of which are affiliated with philanthropic agencies from abroad.

Artikkelin on kirjoittanut Jonathan Dekel-Chen ja hän suositelee seuraavaa luettavaa tästä aiheesta.

Yeḥezkel Keren, Yahadut Krim mi-kadmutah ve-‘ad ha-sho’ah (Jerusalem, 1981); Joshua Rubenstein and Vladimir P. Naumov, eds., Stalin’s Secret Pogrom: The Postwar Inquisition of the Jewish Anti-Fascist Committee (New Haven and London, 2001); Ella Isaakovna Solomonik, ed., Evrei Kryma: Ocherki istorii (Simferopol’, Ukr., 1997).

PALE alueesta on kartta :

Ukrainassa instabiloituu juutalaisen yhteiskunnan vakaus.

Euroopan juutalaisen yhteisön johtohenkilöt alakvat kääntyä Israelin puoleen siviiliturvallisuuden takia ja pyytävät apua yhteiskunnilleen, jotka joutuvat ukrainalaispolitiikan myrskyn jauhinkiviin. Antisemiitit hyökkäykset tihenevät. onhan niitä joka vuosi ollutkin.

The head of a prominent European Jewish group requested Tuesday that the Israeli government urgently send security personnel to Ukraine in order to protect the Jewish communities there, which have been targeted during the political unrest gripping the country.

In a letter to Prime Minister Benjamin Netanyahu and Defense Minister Moshe Ya’alon, the head of the European Jewish Association, Rabbi Menahem Margolin, urgently requested that Israel “send trained security guards to protect Jewish communities in Ukrainian cities and towns.”

Ukrainian Jewish communities throughout the country are seriously concerned and feel helpless in the face of a “growing wave of anti-Semitic attacks,” the letter stated, citing the recent examples of a Molotov cocktail thrown at a Chabad center in the eastern city of Zaporozhye, a threatening phone message left for a rabbi in Kryvyi Rih calling for him to leave the city, and anti-Semitic graffiti found in Kiev and other locations.

The reports indicate a “Jewish emergency,” according to the letter sent by the Brussels-based EJA head.

The recent Israeli Air Force fly-by over Auschwitz “conveyed a clear message that Israel will ensure the safety of Jews around the world, even in foreign countries,” the rabbi wrote, so “I urge you to take every possible measure, including the dispatch of security guards, to insure the safety of Jewish communities in Ukraine.”

Ukraine was gripped by intense violence and demonstrations last week as pro-European Union and pro-Russian demonstrators clashed in the streets, leading to an overthrow of the government and the release of former prime minister Yulia Tymoshenko from prison.

During the crisis, various Jewish groups have tried to aid Ukraine’s Jewish population, which is estimated at between 350-400,000. The JDC sent a delegation to help elderly Jews affected by the turmoil, and, earlier this week, Jewish Agency head Natan Sharansky announced that the agency would raise funds to increase security at Jewish institutions.