UusiElämä-lehden kirjoitus Eeva Huberista (1964- 2008) vuonna 2007

http://www.uusielama.net/images/ue4_07.pdf

Sitaatti
Leila Tainan kirjoituksesta uusi Elämä- lehden 4 numerossa vuonna 2007.
Eeva Huberin puheesta koonnut Leila Taina (Kirjoitan Israel-blogiini  12.5. 2014 Eeva Huberin  muistoksi  hänen syntymävuodestaan on kulunut 68 vuotta.

-Eeva Huber on (vuoteen 2007 mennessä)   avustanut Neuvostoliitosta Wienin kautta Israeliin muuttavia  juutalaisia jo yli 40 vuotta ( siis n.  sen aikaisesta suomalaisen täysikäisyysiästä   21 vuotiaasta 61 vuotiaaksi)  . Kuusikymmenluvun loppupuoli oli sellaista aikaa, jolloin juutalaisen henkilön   oli hyvin mahdotonta saada lupaa lähteä pois Neuvostoliitosta. Eeva tunsi suurta ahdistusta juutalaisten  kohtalosta. Saatuaan tietää, että heitä muutti jonkin verran  jo silloin Wienin kautta Israeliin, hän päätti, että jos on yksikin juutalainen, joka tarvitsi apua, hän on valmis auttamaan. Kommunismin kukistumisen jälkeen alkoi vapaampi aika Venäjällä.
-Pian alkoivat Neuvostoliiton juutalaiset  pyrkiä pois maasta ja muuttaa Israeliin. Osa tuli Wienin kautta. Eeva oli kerännyt vaatetta ja muuta taloustavaraa ja vienyt Wieniin. Hän oli uskossa vuokrannut 180 neliömetrin suuruisen varaston. Siinä oli vielä punaiset seinät  kommunistiseltä ajalta jäljellä. Varasto oli hyvin tarpeellinen ja Jumalan ajat toimivat, sillä nyt tuli rajan yli juutalaisia paljon. Noin kuusikymmentätuhatta  henkilöä  kävi Eevan luona ja sai varastosta ensiapupaketin, jossa oli vaatetta ja hygieniatarvikkeita sekä ruokapurkkeja.

Käsittämätön rakkaus

-"Itkien he tulivat."  He olivat hyvin kiitollisia  avusta, siitä rakkaudesta, jota Eeva ystävineen heille antoi. Ilma oli joskus pakkasen puolella sisälläkin, ja apu oli tarpeen. Heiltä oli matkalla ryöstetty sekin vähäinen tavara, jonka he saivat ottaa mukaan. Apu ja toivo yhdistyivät (Aid and Hope, Hilfe und Hoffnung).
-Toiset pysähtyivät pidemmäksi aikaa Wieniin , ja Eeva järjesti lapsille koulunkäyntiä, filmejä, kampaajia sekä lääkärissä käyntejä. Aluksi Eeva oli yksin, mutta myöhemmin tuli apua Englannista ja Suomesta. Juutalaiset eivät voineet käsittää sitä rakkautta, jota he saivat osakseen.

 -Eevalla oli paljon muistoja näistä tuhansista ihmisistä, jotka olivat läpikulkumatkalla Israeliin.
-"Kerran oli eräs vanha mies oven takana. Hänellä ei ollut jalkoja, vain lyhyet tyngät. Hänellä oli puinen lauta, noin 10 cm, jossa oli pyörät ja sillä mies teki matkaa. oli kovin kylmä. Hän pyysi jonkinlaista takkia harteilleen, jota ei aivan paleltuisi. hän oli vaimonsa kanssa suunnitellut muuttaa Israeliin ovien auettua, muta vaimo olikin kuollut, ja mies oli yksin. Annoimme hänelle takin ja ruokaa ja mies nosti vapisevan kätensäö taivasta kohden ja kiitti Jumalaa. hänen kohtalonsa oli ollut kauhea. Hän oli Minskistä ja hänellä oli ollut kaksi lasta. Miehen silmien edessä oli koirien annettu repiä nämä pienet lapset kuoliaaksi.  Muuta hän ei pyytänyt kuin lämpimän takin ja Raamatun. Sisälle hän ei voinut tulla olemattomien jalkojensa kanssa, sillä kynnys oli liian korkea. Mies oli Kirjan kansaa ja kuitenkin ilman Raamattua."

Eeva rukoili hartaasti apua tilanteeseen. Kerran hän oli saanut lähetyksen lastenvaunuja. Silloin  hänestä tuntui se vähän oudolta. -"Mitä minä näillä tekisin?"  kyseli Eeva Herralta-."Kahden päivän kuluttua tuli viedä vaunut kaksoisille.  Pian tuli odottavia äitejä ja yksi kaksoisia odottava äiti. Silloin tein Jumalan kanssa liiton ja sanoin: Jos Sinä annat tavarat, niin haluan tehdä kaikkeni näiden ihmisten hyväksi."

-"Kerran tuli eräs vanha herra luokseni  Hän oli muslimi. Hän antoi minulle nipun rahaa sekä listan nimiä ja sanoi: ostakaa ruokaa Sarajevoon. Sanoin, että autamme juutalaisia.- Me tiedämme sen, sanoi mies, siksi pyydämme teitä, koska tiedämme, että rahjat menevät perille.. Yöllä viedessämme lähetystä kuulimme ampumista ja sodan ääniä. Huokaisin Herran puoleen. Pyysin rauhaa näille ihmisille."

-"Meiltä on suurimmat avustukset Romanian juutalaisille.Enne sotaa heitä oli 800 000 ja sodan jälkeen 400 000. Näistä suurin osa muutti Israeliin , vain jokin tuhat jäi maahna jäljelle. Eläkkeet maassa ovat hyvin pienet, noin 50- 70 euroa. Lämmitys voi maksaa kuukauden eläkkeen ja ruokakin on aika kallista. Kesällä  kuulin eräästä vanhasta romanialaisesta joka asui sikalassa ja käy päivittäin 8 km päässä olevassa lastenkodissa syömässä."

Vaikea unohtaa kärsimyksiä.
 -"Kuulin myös juutalaisesta vanhuksesta, joka asuu yksin. Kävin hänen luonaan , muta en pässyt sisälle. hän ei uskaltanut avata ovea tuntemattomalle. laitoin oven taakse kahvipaketin ja Shalom-terveiset. Hän oli elänyt l'äpi keskitysleirin, ja hänen pelkonsa johtuivat siitä. olen kutienkin saanut terveiset, että hän on kovin ihmeissään tuntemattoman rakkaudesta ja hän ajattelee sitä aina ovea aukaistessan."
-"Sydämeni on erikoisesti näiden vanhusten luona, jotka ovat käyneet läpi keskitysleirit. He eivät voi koskaan päästä niistä kauhistuttavista muistoistaan vapaiksi. käyn usein kuuntelemassa heidän kertomuksiaan."
-"Toivoisin  saavani ammattiapua näihin kysymyksiin. Voin itse vain jakaa lämpöä ja inhimillisyyttä heille. He ovat nykyisin (2007)  85-90 vuotiaita."
-"Näitä lukuisia ruokalähetyksiä viedessämme olemme usein joutuneet odottamaan rajalla ilman pääsylupaa. Ei aina ole helppoa istua kuumassa autossa yön yli. "
-"Kerran sanoin väsyneenä jumalalle: "Mitä hyödyttää tuoda sokerikiloja tänne, kun emme pääse niitä viemään?" Silloin kuulin äänen: Eeva, se mitä siellä on, ei ole vain sokeria, se on rakkautta pussissa, vaikka pussin päällä lukeekin: Sokeria "

Eeva-Elisheva ja Gatte Adalbert Huber- Huber

Löysin saksankielisestä lehdestä uutisen Huberin pariskunnasta,  Eevasta ja Adalbertista. He olivat joutuneet onnettomuuteen autonsa kansas Turdan lähistöllä Transsylvaniassa  Sibenbuergenin alueella, missä on kovin jyrkkää vuoristotietä korpirotkoineen. Erään tiedon mukaan kapealla tiellä heille oli  tullut nokkakolari.
http://romaniadacia.wordpress.com/2012/08/02/turda-gorges-canyon/
Zuletzt aktualisiert: 23.04.2008 um 01:30 Uhr
 http://www.kleinezeitung.at/nachrichten/chronik/1222243/index.do

Tödlicher Unfall bei Hilfstransport

Eeva-Elisheva und Gatte Adalbert Huber-Huber aus Neuhaus starben am Freitag in Rumänien.

Foto © Katz-LogarTragischer Unfall bei Hilfstransport nach Rumänien kostete Ehepaar das Leben

Sie wollten mit ihren jüdischen Freunden ein Fest feiern und die Hilfsgüter abgeben", berichtete Tamara, die in Wien lebende Tochter des Ehepaares tief erschüttert der Kleinen Zeitung. Vom Unfall, der bereits am vergangenen Freitag in der Nähe von Turda (Siebenbürgen) passiert sei, habe sie erst am Dienstag von der österreichischen Botschaft erfahren. "Ich kann nicht verstehen, warum das so lange gedauert hat."

Jährlich 20 Hilfstransporte. Die aus Finnland stammende Journalistin Eeva-Elisheva Huber-Huber (62) und ihr Ehemann Adalbert (64), ein pensionierter Pädagoge, hatten sich vor fünf Jahren in der alten Schule in Bach niedergelassen. Von dort aus organisierten sie jährlich bis zu 20 Hilfstransporte zu den jüdischen Opfern des Holocaust in Rumänien und Osteuropa. Die Alte Schule wurde von den beiden in ein Seminarzentrum mit Ausstellungen, Vorträgen und Konzerten umfunktioniert.

"Hilfe und Hoffnung". Eeva- Elisheva war seit 28 Jahren Obfrau der Organisation "Hilfe und Hoffnung". Dafür wurde ihr im Jahre 2006 das Goldene Ehrenzeichen der Republik Österreich verliehen. Tief erschüttert und geschockt über das Unglück zeigte sich Bürgermeister Gerhard Visotschnig: "Das Ehepaar hat durch die qualitativ hochwertigen Veranstaltungen die Entwicklung der Gemeinde Neuhaus äußerst positiv beeinflusst."

ROSINA KATZ-LOGAR

• Toinen löytö netistä on  lehdestä  Jewish Reality Realitatea Evreiasca Nr. 296- 297 ( 1096-1097) 6 Mai- 5-Iunie 2008
•  The News of the tragic death of Eeva  Elisheva and Adalbert Huber-Huber,. the soul mates from Austria of the Jews from Romania brought sorrow in the hearts of all  those who knew them.  The tragic accident put an end to the life of two personalities who felt close to Judaism, in such a measure that Eeva , who came from a protestant family from Finnland, converted to Judaism and received her name Elisheva. Year after year they were busy with fund and aid raising for the Jews from Eastern Europe, they founded in Vienna the organization Aid and Hope. Through their activity they contributed to the promotion in the Western Countries of the information on the Jewish culture from Romania, and as meaningful  prooffer this stand their wonderful film dedicated to the synagogue and the Jewish life on our country. "

HUBER EVA

Rva Eeva-Elisheva Huber, os Kuusisto (1946 - 18.4.2008) 

 

LÄHDE: http://www.uusielama.net/images/ue4_07.pdf

UUSI ELÄMÄ- ehti kertoo suomalaisen Eeva Huberin ihmeellistä elämänkertaa. Hän syntyi syvästi uskovaiseen kotiin Valto ja Fanny kuusiston perheeseen 1946. Valto-isä oli siunanut häntä kastehetkellä Jumalan valtakunnan työhön ja Eeva aikustuttuaan koki tämän olevan juutalaisten avustustyötä heidän exodusmatkallaan.. Hän sai olla ystävänapuna yli 60 000 Juudan heimolaisen Alijah- matkan varrella tukemassa kansalliskotiin matkaavia aikamme Exoduksessa.

(Koska olen samaa ikäluokkaa- samana vuonna syntynyt- muistan kuinka -60 luku oli Neuvostoliiton juutalaisen väestön ahdistuksen aikaa. Me kaikki Israelin ystävät tiesimme silloin siellä olevan kolme miljoonaa Juudan kansaan kuuluvaa. ja hyvin monenlaisissa ahdistuksissa. Heitä sanottiin Hiljaisuuden juutalaisiksi. . Itsekin kävin niihi aikoihin Leningradissa ja sieltä ostin erään musiikkilevyn, jota kuuntelin Suomessa. Mein Jiddische Mame Siinä oli ihmeen kauniilla naisen äänellä laulettu jiddishin kielellä jotakin. Laulusta ymmärsin ainakin sanat Jiddische Mame. En tuntenut henkilökohtaisesti Leningradissa ketään, kuka olisi ollut juutalainen, mutta tiesin, että laulu tuli kuitenkin Juudan heimolaisilta minun käsiini. -Englannista lähetettiin Suomeen pienessä lehtisessä tuetoja Hiljaisuuden juutalaisten kohtaloista ja pikkuhiljaa alkoivat Suomen seurakunnat ponnistella asian auttamiseksi. Eeva Kuusisto , sittemmin Huber, oli käytännön ihminen ja lähti asiassa liikkeelle . Suomalaiset eivät siihen aikaan saaneet missään muotoa aikaan mitään suoraa kulkureittiä juutalaisille Suomen kautta, mutta Wieniin tuli muuttovirtaa muita teitä. Eeva meni sinne. Yli 40 vuotta hän sai toimia siinä tienhaarassa. Sittenhän ajat muuttuivat. Nyt on Venäjältä siirtynyt jo kaksi miljoonaa juutalaista muihin maihin, niin että suomalaisena jo toivoo että joku vielä jäisikin sinne. Jopa Suomessa oli jonkin verran outoa ajattelutapaa juutalaisten suhteen: Huomasin asian mennessäni Israeliin ensi kerran 1967. Minulla oli retkitavaroita kuten makuupussi matkatavaroissa. Tulli virkailija suomalainen tullimies kyseli: eihän tuossa ole sisällä salakuljetettua juutalaislasta?)

Yksi ihminen ei voi maapallolla paljoakaan tehdä, mutta kun on uskollinen kuten Kuusiston Eeva, niin vuosikymmenien saatossa punoutuu päivien työt ikuisiin aikoihin asti merkitseväksi elämänlangaksi monille. Yli 40 vuotta on Eeva Huuberin elämää on noin 16 000 Huberin Eevan päivää.

Muistan kun Eeva nuorena - kuten itsekin olin- tuli nuorten uskonsisarten tiimin joukossa Lempäälään Vilho Lehtosen saliin- Oli kuin olisi nähnyt Jumalan kotkat- hetken seisahtamassa siellä seurakunnan keskellä ja sitten kiiruusti kiitämässä jonnekin uuteen tehtävään. Ne olivat Israelin kansan vaunut, joissa Eeva kulki. Eipä ihme jos pimeydet olivat kintereillä kuin Egypti ja valottomuus. Valottomuuden lieskasta Eevan elämä katkesi jossain Siebenbuergen vuoritiellä Transsylvaniassa Turdan lähistöllä avustusmatkalla Romanian seurakuntiin. Hän oli tavalliseen tapaan matkalla miehensä Gatte Adalbert Huberin kanssa kuten noin 20 kertaa vuosittain sitä vuoritietä Romanian seurakuntiin ja jokin auto tuli väärällä kaistalla vastaan- kerrottiin sitten vuosia myöhemmin Suomessa.

Jollain tavalla elätin kauan kuitenkin toivoa, että uutinen ei olisi totta. Jotenkin ikäänkuin on mahdotonta uskoa, että Jumala sallisi niin valoisten valon lasten joutua matkalla ruhjotuksi niin pimeällä tiellä , niin pimein voimin. Ikään kuin Ben Hur valjakkoineen olisi joutunut Messalan valjakoiden kiilaamaksi- mutta niin kai on, että aina pimeydet kuitenkin iskeytyvät valon kaupungiin, koska kerran olemme materiaan pysähtyneitä ja meidän henkemme valo ei tosiaankaan käytä valon nopeuden neliötä, vaan olemme paikallisseurakuntia. materiassa. Jeesuskin meni veneeseen ja nukkui. Tai kerran uupuneena tarvitsi aasia ratsastaessaan Jerusalemiin jyrkkää rinnettä alas, sydän raskaana tapahtumien kulusta ja ahdistuksesta, mikä muutamassa päivässä oli iskevä. Jeesus, Juudan heimolainen oli nuori mies- 33 ja puoli vuotta-: koko ihmiskunnan lunastustyön suorittamisen viimeiset askelet olivat kuin lyijyinen taivaankansi.

Luomakunta auttaessaan Luojaansa huokasi yhdessä Jumalan pojan kanssa – sillä Egyptin pimeydet silloinkin saivat kiinni Israelin ja lopulta valo katosi miltei yhdeksi päiväksi Israelista- mutta silloin Jeesus oli saanut lunastustyön täytettyä.

Siihen pääsiäiseen 2000 vuotta sitten voimme vedota ja pyytää Jumalalta että se pimeys, joka on taas vuonna 2008 painumassa maapallomme ylle ja ahdistamassa Israelin ystäviä, koettaen tuhota ne, jotka ovat kuin Aaron ja Hur Mooseksen käden kohottavat puolustusvoimat.- voimme vedota Jeesuksen ristin työhön ja ylösnousemuksen lvoimaan, jonka edessä mahtavat sotamiehet sinkoilivat ja pyörtyilivät ja karkkosivat,ja haudat aukenivat, ja heikot saivat voimaa ja pelokkaat rohkeutta.

Pitää muistaa että nyt on vain kaksi viikkoa siihen, kun Israelin viholliset päättivät kaikkialta maailmasta kertyä Israeliin lentokonein, laivoin ja vyöryen joka puolelta. Ehkä nyt on Israelin ystävien suurin vaaran hetki, koska Israelilta koetetaan katkaista pakotiet seurakuntaan.

Oliko Eevaakin vastassa itse syvin Kuolema ja Tuonela vai sen kätyrit, ihminen joka oli kuin avoin hauta, kuten jotkut Israelin vihollisista.

Ainahan sitä kristittynä toivoo ja uskoo parasta ihmisistä, mutta ikävä vain on että vihaa on olemassa ja vaikka viha olisi näkymätön, sen väliaineet näkyvät: luodit, aseet, tappavat kivet ym. Suomalainenkin kirkossa aina rukoilee: Varjele Jumala pahalta äkkikuolemalta, -sillä äkilliset vaarat ovat joka ihmislapsen ainainen uhka materian luomakunnassa. Ihminen on kuin kukkanen, joka hetken kukoistaa ja sitten lakastuu.

25.4.2008 0:23

Päivitystä 12. 5. 2014

Löysin lähdeartikkelin vuodelta 2007, vähän ennen Eevan ja Adalbertin poismenoa. Kirjoitan sen muistiin.

25.4.2008 0:23

Eeva Huberilta löytyy kirja "Minulla on tehtävä" . Kirjan tekijät ovat Eeva Huber ja Kristiina Nikkari. Kirjasta on 2 painosta vuosilta 1993 ja 1994. Kirjaa  saanee ICEJ:n Suomen osastosta.