Malachi 1

Malachi Chapter 1 מַלְאָכִי

א מַשָּׂא דְבַר-יְהוָה, אֶל-יִשְׂרָאֵל, בְּיַד, מַלְאָכִי.	1 The burden of the word of the LORD to Israel by Malachi.
ב אָהַבְתִּי אֶתְכֶם אָמַר יְהוָה, וַאֲמַרְתֶּם בַּמָּה אֲהַבְתָּנוּ; הֲלוֹא-אָח עֵשָׂו לְיַעֲקֹב נְאֻם-יְהוָה, וָאֹהַב אֶת-יַעֲקֹב.	2 I have loved you, saith the LORD. Yet ye say: 'Wherein hast Thou loved us?' Was not Esau Jacob's brother? saith the LORD; yet I loved Jacob;
ג וְאֶת-עֵשָׂו, שָׂנֵאתִי; וָאָשִׂים אֶת-הָרָיו שְׁמָמָה, וְאֶת-נַחֲלָתוֹ לְתַנּוֹת מִדְבָּר.	3 But Esau I hated, and made his mountains a desolation, and gave his heritage to the jackals of the wilderness.
ד כִּי-תֹאמַר אֱדוֹם רֻשַּׁשְׁנוּ, וְנָשׁוּב וְנִבְנֶה חֳרָבוֹת--כֹּה אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, הֵמָּה יִבְנוּ וַאֲנִי אֶהֱרוֹס; וְקָרְאוּ לָהֶם גְּבוּל רִשְׁעָה, וְהָעָם אֲשֶׁר-זָעַם יְהוָה עַד-עוֹלָם.	4 Whereas Edom saith: 'We are beaten down, but we will return and build the waste places'; thus saith the LORD of hosts: They shall build, but I will throw down; and they shall be called the border of wickedness, and the people whom the LORD execrateth for ever.
ה וְעֵינֵיכֶם, תִּרְאֶינָה; וְאַתֶּם תֹּאמְרוּ יִגְדַּל יְהוָה, מֵעַל לִגְבוּל יִשְׂרָאֵל.	5 And your eyes shall see, and ye shall say: 'The LORD is great beyond the border of Israel.'
ו בֵּן יְכַבֵּד אָב, וְעֶבֶד אֲדֹנָיו; וְאִם-אָב אָנִי אַיֵּה כְבוֹדִי וְאִם-אֲדוֹנִים אָנִי אַיֵּה מוֹרָאִי אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, לָכֶם הַכֹּהֲנִים בּוֹזֵי שְׁמִי, וַאֲמַרְתֶּם, בַּמֶּה בָזִינוּ אֶת-שְׁמֶךָ.	6 A son honoureth his father, and a servant his master; if then I be a father, where is My honour? and if I be a master, where is My fear? saith the LORD of hosts unto you, O priests, that despise My name. And ye say: 'Wherein have we despised Thy name?'
ז מַגִּישִׁים עַל-מִזְבְּחִי לֶחֶם מְגֹאָל, וַאֲמַרְתֶּם בַּמֶּה גֵאַלְנוּךָ; בֶּאֱמָרְכֶם, שֻׁלְחַן יְהוָה נִבְזֶה הוּא.	7 Ye offer polluted bread upon Mine altar. And ye say: 'Wherein have we polluted thee?' In that ye say: 'The table of the LORD is contemptible.'
ח וְכִי-תַגִּישׁוּן עִוֵּר לִזְבֹּחַ אֵין רָע, וְכִי תַגִּישׁוּ פִּסֵּחַ וְחֹלֶה אֵין רָע; הַקְרִיבֵהוּ נָא לְפֶחָתֶךָ, הֲיִרְצְךָ אוֹ הֲיִשָּׂא פָנֶיךָ--אָמַר, יְהוָה צְבָאוֹת.	8 And when ye offer the blind for sacrifice, is it no evil! And when ye offer the lame and sick, is it no evil! Present it now unto thy governor; will he be pleased with thee? or will he accept thy person? saith the LORD of hosts.
ט וְעַתָּה חַלּוּ-נָא פְנֵי-אֵל, וִיחָנֵּנוּ; מִיֶּדְכֶם, הָיְתָה זֹּאת--הֲיִשָּׂא מִכֶּם פָּנִים, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת.	9 And now, I pray you, entreat the favour of God that He may be gracious unto us!--this hath been of your doing.--will He accept any of your persons? saith the LORD of hosts.
י מִי גַם-בָּכֶם וְיִסְגֹּר דְּלָתַיִם, וְלֹא-תָאִירוּ מִזְבְּחִי חִנָּם; אֵין-לִי חֵפֶץ בָּכֶם, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, וּמִנְחָה, לֹא-אֶרְצֶה מִיֶּדְכֶם.	10 Oh that there were even one among you that would shut the doors, that ye might not kindle fire on Mine altar in vain! I have no pleasure in you, saith the LORD of hosts, neither will I accept an offering at your hand.
יא כִּי מִמִּזְרַח-שֶׁמֶשׁ וְעַד-מְבוֹאוֹ, גָּדוֹל שְׁמִי בַּגּוֹיִם, וּבְכָל-מָקוֹם מֻקְטָר מֻגָּשׁ לִשְׁמִי, וּמִנְחָה טְהוֹרָה: כִּי-גָדוֹל שְׁמִי בַּגּוֹיִם, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת.	11 For from the rising of the sun even unto the going down of the same My name is great among the nations; and in every place offerings are presented unto My name, even pure oblations; for My name is great among the nations, saith the LORD of hosts.
יב וְאַתֶּם, מְחַלְּלִים אוֹתוֹ--בֶּאֱמָרְכֶם, שֻׁלְחַן אֲדֹנָי מְגֹאָל הוּא, וְנִיבוֹ, נִבְזֶה אָכְלוֹ.	12 But ye profane it, in that ye say: 'The table of the LORD is polluted, and the fruit thereof, even the food thereof, is contemptible.'
יג וַאֲמַרְתֶּם הִנֵּה מַתְּלָאָה וְהִפַּחְתֶּם אוֹתוֹ, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, וַהֲבֵאתֶם גָּזוּל וְאֶת-הַפִּסֵּחַ וְאֶת-הַחוֹלֶה, וַהֲבֵאתֶם אֶת-הַמִּנְחָה; הַאֶרְצֶה אוֹתָהּ מִיֶּדְכֶם, אָמַר יְהוָה. {ס}	13 Ye say also: 'Behold, what a weariness is it!' and ye have snuffed at it, saith the LORD of hosts; and ye have brought that which was taken by violence, and the lame, and the sick; thus ye bring the offering; should I accept this of your hand? saith the LORD. {S}
יד וְאָרוּר נוֹכֵל, וְיֵשׁ בְּעֶדְרוֹ זָכָר, וְנֹדֵר וְזֹבֵחַ מָשְׁחָת, לַאדֹנָי: כִּי מֶלֶךְ גָּדוֹל אָנִי, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, וּשְׁמִי, נוֹרָא בַגּוֹיִם.	14 But cursed be he that dealeth craftily, whereas he hath in his flock a male, and voweth, and sacrificeth unto the Lord a blemished thing; for I am a great King, saith the LORD of hosts, and My name is feared among the nations.

Bible - Malachi -

Malachi 2

Malachi Chapter 2 מַלְאָכִי

א וְעַתָּה, אֲלֵיכֶם הַמִּצְוָה הַזֹּאת--הַכֹּהֲנִים.	1 And now, this commandment is for you, O ye priests.
ב אִם-לֹא תִשְׁמְעוּ וְאִם-לֹא תָשִׂימוּ עַל-לֵב לָתֵת כָּבוֹד לִשְׁמִי, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, וְשִׁלַּחְתִּי בָכֶם אֶת-הַמְּאֵרָה, וְאָרוֹתִי אֶת-בִּרְכוֹתֵיכֶם; וְגַם, אָרוֹתִיהָ, כִּי אֵינְכֶם, שָׂמִים עַל-לֵב.	2 If ye will not hearken, and if ye will not lay it to heart, to give glory unto My name, saith the LORD of hosts, then will I send the curse upon you, and I will curse your blessings; yea, I curse them, because ye do not lay it to heart.
ג הִנְנִי גֹעֵר לָכֶם, אֶת-הַזֶּרַע, וְזֵרִיתִי פֶרֶשׁ עַל-פְּנֵיכֶם, פֶּרֶשׁ חַגֵּיכֶם; וְנָשָׂא אֶתְכֶם, אֵלָיו.	3 Behold, I will rebuke the seed for your hurt, and will spread dung upon your faces, even the dung of your sacrifices; and ye shall be taken away unto it.
ד וִידַעְתֶּם--כִּי שִׁלַּחְתִּי אֲלֵיכֶם, אֵת הַמִּצְוָה הַזֹּאת: לִהְיוֹת בְּרִיתִי אֶת-לֵוִי, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת.	4 Know then that I have sent this commandment unto you, that My covenant might be with Levi, saith the LORD of hosts.
ה בְּרִיתִי הָיְתָה אִתּוֹ, הַחַיִּים וְהַשָּׁלוֹם, וָאֶתְּנֵם-לוֹ מוֹרָא, וַיִּירָאֵנִי; וּמִפְּנֵי שְׁמִי, נִחַת הוּא.	5 My covenant was with him of life and peace, and I gave them to him, and of fear, and he feared Me, and was afraid of My name.
ו תּוֹרַת אֱמֶת הָיְתָה בְּפִיהוּ, וְעַוְלָה לֹא-נִמְצָא בִשְׂפָתָיו; בְּשָׁלוֹם וּבְמִישׁוֹר הָלַךְ אִתִּי, וְרַבִּים הֵשִׁיב מֵעָו‍ֹן.	6 The law of truth was in his mouth, and unrighteousness was not found in his lips; he walked with Me in peace and uprightness, and did turn many away from iniquity.
ז כִּי-שִׂפְתֵי כֹהֵן יִשְׁמְרוּ-דַעַת, וְתוֹרָה יְבַקְשׁוּ מִפִּיהוּ: כִּי מַלְאַךְ יְהוָה-צְבָאוֹת, הוּא.	7 For the priest's lips should keep knowledge, and they should seek the law at his mouth; for he is the messenger of the LORD of hosts.
ח וְאַתֶּם סַרְתֶּם מִן-הַדֶּרֶךְ, הִכְשַׁלְתֶּם רַבִּים בַּתּוֹרָה; שִׁחַתֶּם בְּרִית הַלֵּוִי, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת.	8 But ye are turned aside out of the way; ye have caused many to stumble in the law; ye have corrupted the covenant of Levi, saith the LORD of hosts.
ט וְגַם-אֲנִי נָתַתִּי אֶתְכֶם, נִבְזִים וּשְׁפָלִים--לְכָל-הָעָם: כְּפִי, אֲשֶׁר אֵינְכֶם שֹׁמְרִים אֶת-דְּרָכַי, וְנֹשְׂאִים פָּנִים, בַּתּוֹרָה. {פ}	9 Therefore have I also made you contemptible and base before all the people, according as ye have not kept My ways, but have had respect of persons in the law. {P}
י הֲלוֹא אָב אֶחָד לְכֻלָּנוּ, הֲלוֹא אֵל אֶחָד בְּרָאָנוּ; מַדּוּעַ, נִבְגַּד אִישׁ בְּאָחִיו--לְחַלֵּל, בְּרִית אֲבֹתֵינוּ.	10 Have we not all one father? Hath not one God created us? Why do we deal treacherously every man against his brother, profaning the covenant of our fathers?
יא בָּגְדָה יְהוּדָה, וְתוֹעֵבָה נֶעֶשְׂתָה בְיִשְׂרָאֵל וּבִירוּשָׁלִָם: כִּי חִלֵּל יְהוּדָה, קֹדֶשׁ יְהוָה אֲשֶׁר אָהֵב, וּבָעַל, בַּת-אֵל נֵכָר.	11 Judah hath dealt treacherously, and an abomination is committed in Israel and in Jerusalem; for Judah hath profaned the holiness of the LORD which He loveth, and hath married the daughter of a strange god.
יב יַכְרֵת יְהוָה לָאִישׁ אֲשֶׁר יַעֲשֶׂנָּה, עֵר וְעֹנֶה, מֵאָהֳלֵי, יַעֲקֹב; וּמַגִּישׁ מִנְחָה, לַיהוָה צְבָאוֹת. {פ}	12 May the LORD cut off to the man that doeth this, him that calleth and him that answereth out of the tents of Jacob, and him that offereth an offering unto the LORD of hosts. {P}
יג וְזֹאת, שֵׁנִית תַּעֲשׂוּ--כַּסּוֹת דִּמְעָה אֶת-מִזְבַּח יְהוָה, בְּכִי וַאֲנָקָה; מֵאֵין עוֹד, פְּנוֹת אֶל-הַמִּנְחָה, וְלָקַחַת רָצוֹן, מִיֶּדְכֶם.	13 And this further ye do: ye cover the altar of the LORD with tears, with weeping, and with sighing, insomuch that He regardeth not the offering any more, neither receiveth it with good will at your hand.
יד וַאֲמַרְתֶּם, עַל-מָה: עַל כִּי-יְהוָה הֵעִיד בֵּינְךָ וּבֵין אֵשֶׁת נְעוּרֶיךָ, אֲשֶׁר אַתָּה בָּגַדְתָּה בָּהּ, וְהִיא חֲבֶרְתְּךָ, וְאֵשֶׁת בְּרִיתֶךָ.	14 Yet ye say: 'Wherefore?' Because the LORD hath been witness between thee and the wife of thy youth, against whom thou hast dealt treacherously, though she is thy companion, and the wife of thy covenant.
טו וְלֹא-אֶחָד עָשָׂה, וּשְׁאָר רוּחַ לוֹ, וּמָה הָאֶחָד, מְבַקֵּשׁ זֶרַע אֱלֹהִים; וְנִשְׁמַרְתֶּם, בְּרוּחֲכֶם, וּבְאֵשֶׁת נְעוּרֶיךָ, אַל-יִבְגֹּד.	15 And not one hath done so who had exuberance of spirit! For what seeketh the one? a seed given of God. Therefore take heed to your spirit, and let none deal treacherously against the wife of his youth.
טז כִּי-שָׂנֵא שַׁלַּח, אָמַר יְהוָה אֱלֹהֵי יִשְׂרָאֵל, וְכִסָּה חָמָס עַל-לְבוּשׁוֹ, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת; וְנִשְׁמַרְתֶּם בְּרוּחֲכֶם, וְלֹא תִבְגֹּדוּ. {פ}	16 For I hate putting away, saith the LORD, the God of Israel, and him that covereth his garment with violence, saith the LORD of hosts; therefore take heed to your spirit, that ye deal not treacherously. {P}
יז הוֹגַעְתֶּם יְהוָה בְּדִבְרֵיכֶם, וַאֲמַרְתֶּם בַּמָּה הוֹגָעְנוּ: בֶּאֱמָרְכֶם, כָּל-עֹשֵׂה רָע טוֹב בְּעֵינֵי יְהוָה וּבָהֶם הוּא חָפֵץ, אוֹ אַיֵּה, אֱלֹהֵי הַמִּשְׁפָּט.	17 Ye have wearied the LORD with your words. Yet ye say: 'Wherein have we wearied Him?' In that ye say: 'Every one that doeth evil is good in the sight of the LORD, and He delighteth in them; or where is the God of justice?'

Bible - Malachi -

Malachi3

Malachi Chapter 3 מַלְאָכִי

א הִנְנִי שֹׁלֵחַ מַלְאָכִי, וּפִנָּה-דֶרֶךְ לְפָנָי; וּפִתְאֹם יָבוֹא אֶל-הֵיכָלוֹ הָאָדוֹן אֲשֶׁר-אַתֶּם מְבַקְשִׁים, וּמַלְאַךְ הַבְּרִית אֲשֶׁר-אַתֶּם חֲפֵצִים הִנֵּה-בָא--אָמַר, יְהוָה צְבָאוֹת.	1 Behold, I send My messenger, and he shall clear the way before Me; and the Lord, whom ye seek, will suddenly come to His temple, and the messenger of the covenant, whom ye delight in, behold, he cometh, saith the LORD of hosts.
ב וּמִי מְכַלְכֵּל אֶת-יוֹם בּוֹאוֹ, וּמִי הָעֹמֵד בְּהֵרָאוֹתוֹ: כִּי-הוּא כְּאֵשׁ מְצָרֵף, וּכְבֹרִית מְכַבְּסִים.	2 But who may abide the day of his coming? And who shall stand when he appeareth? For he is like a refiner's fire, and like fullers' soap;
ג וְיָשַׁב מְצָרֵף וּמְטַהֵר, כֶּסֶף, וְטִהַר אֶת-בְּנֵי-לֵוִי וְזִקַּק אֹתָם, כַּזָּהָב וְכַכָּסֶף; וְהָיוּ, לַיהוָה, מַגִּישֵׁי מִנְחָה, בִּצְדָקָה.	3 And he shall sit as a refiner and purifier of silver; and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver; and there shall be they that shall offer unto the LORD offerings in righteousness.
ד וְעָרְבָה, לַיהוָה, מִנְחַת יְהוּדָה, וִירוּשָׁלִָם--כִּימֵי עוֹלָם, וּכְשָׁנִים קַדְמֹנִיֹּת.	4 Then shall the offering of Judah and Jerusalem be pleasant unto the LORD, as in the days of old, and as in ancient years.
ה וְקָרַבְתִּי אֲלֵיכֶם, לַמִּשְׁפָּט, וְהָיִיתִי עֵד מְמַהֵר בַּמְכַשְּׁפִים וּבַמְנָאֲפִים, וּבַנִּשְׁבָּעִים לַשָּׁקֶר; וּבְעֹשְׁקֵי שְׂכַר-שָׂכִיר אַלְמָנָה וְיָתוֹם וּמַטֵּי-גֵר, וְלֹא יְרֵאוּנִי--אָמַר, יְהוָה צְבָאוֹת.	5 And I will come near to you to judgment; and I will be a swift witness against the sorcerers, and against the adulterers, and against false swearers; and against those that oppress the hireling in his wages, the widow, and the fatherless, and that turn aside the stranger from his right, and fear not Me, saith the LORD of hosts.
ו כִּי אֲנִי יְהוָה, לֹא שָׁנִיתִי; וְאַתֶּם בְּנֵי-יַעֲקֹב, לֹא כְלִיתֶם.	6 For I the LORD change not; and ye, O sons of Jacob, are not consumed.
ז לְמִימֵי אֲבֹתֵיכֶם סַרְתֶּם מֵחֻקַּי, וְלֹא שְׁמַרְתֶּם--שׁוּבוּ אֵלַי וְאָשׁוּבָה אֲלֵיכֶם, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת; וַאֲמַרְתֶּם, בַּמֶּה נָשׁוּב.	7 From the days of your fathers ye have turned aside from Mine ordinances, and have not kept them. Return unto Me, and I will return unto you, saith the LORD of hosts. But ye say: 'Wherein shall we return?'
ח הֲיִקְבַּע אָדָם אֱלֹהִים, כִּי אַתֶּם קֹבְעִים אֹתִי, וַאֲמַרְתֶּם, בַּמֶּה קְבַעֲנוּךָ: הַמַּעֲשֵׂר, וְהַתְּרוּמָה.	8 Will a man rob God? Yet ye rob Me. But ye say: 'Wherein have we robbed Thee?' In tithes and heave-offerings.
ט בַּמְּאֵרָה אַתֶּם נֵאָרִים, וְאֹתִי אַתֶּם קֹבְעִים--הַגּוֹי, כֻּלּוֹ.	9 Ye are cursed with the curse, yet ye rob Me, even this whole nation.
י הָבִיאוּ אֶת-כָּל-הַמַּעֲשֵׂר אֶל-בֵּית הָאוֹצָר, וִיהִי טֶרֶף בְּבֵיתִי, וּבְחָנוּנִי נָא בָּזֹאת, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת: אִם-לֹא אֶפְתַּח לָכֶם, אֵת אֲרֻבּוֹת הַשָּׁמַיִם, וַהֲרִיקֹתִי לָכֶם בְּרָכָה, עַד-בְּלִי-דָי.	10 Bring ye the whole tithe into the store-house, that there may be food in My house, and try Me now herewith, saith the LORD of hosts, if I will not open you the windows of heaven, and pour you out a blessing, that there shall be more than sufficiency.
יא וְגָעַרְתִּי לָכֶם בָּאֹכֵל, וְלֹא-יַשְׁחִת לָכֶם אֶת-פְּרִי הָאֲדָמָה; וְלֹא-תְשַׁכֵּל לָכֶם הַגֶּפֶן בַּשָּׂדֶה, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת.	11 And I will rebuke the devourer for your good, and he shall not destroy the fruits of your land; neither shall your vine cast its fruit before the time in the field, saith the LORD of hosts.
יב וְאִשְּׁרוּ אֶתְכֶם, כָּל-הַגּוֹיִם: כִּי-תִהְיוּ אַתֶּם אֶרֶץ חֵפֶץ, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת. {פ}	12 And all nations shall call you happy; for ye shall be a delightsome land, saith the LORD of hosts. {P}
יג חָזְקוּ עָלַי דִּבְרֵיכֶם, אָמַר יְהוָה; וַאֲמַרְתֶּם, מַה-נִּדְבַּרְנוּ עָלֶיךָ.	13 Your words have been all too strong against Me, saith the LORD. Yet ye say: 'Wherein have we spoken against thee?'
יד אֲמַרְתֶּם, שָׁוְא עֲבֹד אֱלֹהִים; וּמַה-בֶּצַע, כִּי שָׁמַרְנוּ מִשְׁמַרְתּוֹ, וְכִי הָלַכְנוּ קְדֹרַנִּית, מִפְּנֵי יְהוָה צְבָאוֹת.	14 Ye have said: 'It is vain to serve God; and what profit is it that we have kept His charge, and that we have walked mournfully because of the LORD of hosts?
טו וְעַתָּה, אֲנַחְנוּ מְאַשְּׁרִים זֵדִים; גַּם-נִבְנוּ עֹשֵׂי רִשְׁעָה, גַּם בָּחֲנוּ אֱלֹהִים וַיִּמָּלֵטוּ.	15 And now we call the proud happy; yea, they that work wickedness are built up; yea, they try God, and are delivered.'
טז אָז נִדְבְּרוּ יִרְאֵי יְהוָה, אִישׁ אֶל-רֵעֵהוּ; וַיַּקְשֵׁב יְהוָה, וַיִּשְׁמָע, וַיִּכָּתֵב סֵפֶר זִכָּרוֹן לְפָנָיו לְיִרְאֵי יְהוָה, וּלְחֹשְׁבֵי שְׁמוֹ.	16 Then they that feared the LORD spoke one with another; and the LORD hearkened, and heard, and a book of remembrance was written before Him, for them that feared the LORD, and that thought upon His name.
יז וְהָיוּ לִי, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, לַיּוֹם, אֲשֶׁר אֲנִי עֹשֶׂה סְגֻלָּה; וְחָמַלְתִּי עֲלֵיהֶם--כַּאֲשֶׁר יַחְמֹל אִישׁ, עַל-בְּנוֹ הָעֹבֵד אֹתוֹ.	17 And they shall be Mine, saith the LORD of hosts, in the day that I do make, even Mine own treasure; and I will spare them, as a man spareth his own son that serveth him.
יח וְשַׁבְתֶּם, וּרְאִיתֶם, בֵּין צַדִּיק, לְרָשָׁע--בֵּין עֹבֵד אֱלֹהִים, לַאֲשֶׁר לֹא עֲבָדוֹ. {פ}	18 Then shall ye again discern between the righteous and the wicked, between him that serveth God and him that serveth Him not. {P}
יט כִּי-הִנֵּה הַיּוֹם בָּא, בֹּעֵר כַּתַּנּוּר; וְהָיוּ כָל-זֵדִים וְכָל-עֹשֵׂה רִשְׁעָה, קַשׁ, וְלִהַט אֹתָם הַיּוֹם הַבָּא אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת, אֲשֶׁר לֹא-יַעֲזֹב לָהֶם שֹׁרֶשׁ וְעָנָף.	19 For, behold, the day cometh, it burneth as a furnace; and all the proud, and all that work wickedness, shall be stubble; and the day that cometh shall set them ablaze, saith the LORD of hosts, that it shall leave them neither root nor branch.
כ וְזָרְחָה לָכֶם יִרְאֵי שְׁמִי, שֶׁמֶשׁ צְדָקָה, וּמַרְפֵּא, בִּכְנָפֶיהָ; וִיצָאתֶם וּפִשְׁתֶּם, כְּעֶגְלֵי מַרְבֵּק.	20 But unto you that fear My name shall the sun of righteousness arise with healing in its wings; and ye shall go forth, and gambol as calves of the stall.
כא וְעַסּוֹתֶם רְשָׁעִים--כִּי-יִהְיוּ אֵפֶר, תַּחַת כַּפּוֹת רַגְלֵיכֶם: בַּיּוֹם אֲשֶׁר אֲנִי עֹשֶׂה, אָמַר יְהוָה צְבָאוֹת. {פ}	21 And ye shall tread down the wicked; for they shall be ashes under the soles of your feet in the day that I do make, saith the LORD of hosts. {P}
כב זִכְרוּ, תּוֹרַת מֹשֶׁה עַבְדִּי, אֲשֶׁר צִוִּיתִי אוֹתוֹ בְחֹרֵב עַל-כָּל-יִשְׂרָאֵל, חֻקִּים וּמִשְׁפָּטִים.	22 Remember ye the law of Moses My servant, which I commanded unto him in Horeb for all Israel, even statutes and ordinances.
כג הִנֵּה אָנֹכִי שֹׁלֵחַ לָכֶם, אֵת אֵלִיָּה הַנָּבִיא--לִפְנֵי, בּוֹא יוֹם יְהוָה, הַגָּדוֹל, וְהַנּוֹרָא.	23 Behold, I will send you Elijah the prophet before the coming of the great and terrible day of the LORD.
כד וְהֵשִׁיב לֵב-אָבוֹת עַל-בָּנִים, וְלֵב בָּנִים עַל-אֲבוֹתָם--פֶּן-אָבוֹא, וְהִכֵּיתִי אֶת-הָאָרֶץ חֵרֶם. {ש}	24 And he shall turn the heart of the fathers to the children, and the heart of the children to their fathers; lest I come and smite the land with utter destruction. {P}

Bible - Malachi -

Malakian kirjan sanastoa

LÄHDE: Jewish Encyclopedy

Raamatullista tietoa —Biblical Data:

The Book of Malachi is the last in the canon of the Old Testament Prophets. It has three chapters in the Masoretic text, while in the Septuagint, the Vulgate, and the Peshiṭta it has four. The King James Version also, following the latter versions, has four chapters.

Malakian kirja on Vanhan Tetamentin profeettojen kanonisista teoksista viimeinen. Masoreettisessa tekstissä se on jaettu kolmeen lukuun, kun taas Septuaginta, Vulgata ja Peshita jakavat sen neljään lukuun.

Myös King James Version jakaa jälkimmäisellä tavalla neljään lukuun.

As in the books of Isaiah, Lamentations, and Ecclesiastes, the last verse in the Masoretic text is a repetition of the last verse but one.

Kuten Jesajan kirjassa, Valitusvirsissä ja Saarnaajassa Masoreettisen tekstin viimeinen jae on toisto yhtä vaille viimeisestä jakeesta.

The style of the book is more prosaic than that of any of the other prophetical books; the parallelism met with in the others is here less pronounced, and the imagery often lacks force and beauty.

Tämän kirjan tyyli on enemmän proosaa kuin minkään muun profeetallisen kirjan teksti. Paralleelisuus , mitä muissa tavataan on paljon vähemmän esiintyvää ja kuvauksista puuttuu usein pontta ja pieteettiä.

The method of treatment is rather novel; it approaches the teaching method of the schools;

Kirjassa käytetty metodi on jokseenkin uutta. Se lähentelee kouluissa käytettyä opetustapaa.

Cornill speaks of it as "casuistic-dialectic."

Cornil kuvaa sitä kasuistis-dialektisena opetustapana.

Ensin profeetta esittää väittämänsä; sitten hän jatkaa vastaväitteillä, joita puhuteltavana olevat henkilöt lienevät ottaneet esiin; lopuksi hän palaa originaaliseen aiheeseensa. Tällainen muodollisuus lisää väitteen eloisuutta.

Thus the prophet first states his proposition;then he follows with remonstrances that might be raised by those he addresses; finally he reasserts his original thesis (comp. i. 2 et seq., 6 et seq.; ii. 13 et seq., 17; iii. 8, 13 et seq.). This form adds vividness to the argument.

Kirja lienee jaettavissa kolmeen jaksoon. (1) 1.1- 2.9; (2) 2.10-17; (3) luvut 3 ja 4, mitä jakoa noudatetaan Masoreetisessa tekstissä.

The book may be divided into three sections—(1) i. 1-ii. 9; (2) ii. 10-17; (3) iii. (A. V. iii. and iv.), the divisions given being those of the Masoretic text.

SISÄLTÖ_ Contents.

Ensimmäinen jakso esittää Jumalan Hallitsijana ja rakastavana Isänä. Aluksi on herkkä viittaus Jumalan osoittamaan aiempaan rakkauteen Juudaa kohtaan; kuitenkin Juuda oli uskoton ja hylkäsi hyväntekijänsä. Sitten Malakia kohdistautuu pappiskuntaan, joiden olisi johdettava kansa Jumalan tiellä. Hän soimaa heitä sanoillaan siitä, että he ovat toimineet kuin omistajaa vailla oleva laivahylky Jumalan alttaria kohtaan suoritettavissa velvollisuuksissaan ja tuoneet Jumalalle saastaista leipää ja viallista karjaa. Näin tekemällä he ovat osoittaneet pitävänsä Jumalan arvottomana. Mutta Jumala ei kaipaa heidän sellaista jumalanpalvelustaan ja on tuleva toinen aika, jolloin kaikki pakanakansatkin tulevat palvelemaan Jumalaa kunnioittavalla tavalla. Jos ei pappiskunta ota nuhtelusta vaarin, Jumala rankaisee heitä.

Ch. i. 2-ii. 9 represent Yhwh as Ruler and loving Father. It opens with a tender allusion to the love shown by Yhwh to Judah in the past; yet Judah acted faithlessly, deserting its benefactor. Malachi then addresses himself to the priests, those who are to lead the people in the way of Yhwh. He castigates them for being derelict in their duty by offering on Yhwh's altars polluted bread and animals that have blemishes. By doing so they show that they despise Yhwh (i. 6-10). But Yhwh can do without their worship, for the time will come when the whole heathen world will worship Him (i. 11-14). If the priests will not heed the admonition, dire punishment will be visited upon them (ii. 1-8).

Jatkossa ( 2.10-17) kerrotaan, miten Jumala on Kaikkivaltias ja kaikkien Isä ja nuhtelee niitä, jotka ovat hyljänneet omat mooseksenuskoiset vaimonsa ja naineet pakanallisia naisia.

Ch. ii. 10-17 speaks of Yhwh as the supreme God and Father of all, and inveighs against those who had left their Jewish wives and married heathen women.

3. ja 4. luku kertoo Jumalan vanhurskaudesta ja viimeisestä tuomiosta. Luku alkaa ilmoittamalla, että Jumalan lähettämänä tulee Sanansaattaja valmistamaan tietä Hänelle, joka tulee puhdistamaan yhteiskunnallisen ja hengellisen elämän.

Ch. iii. (A. V. iii. and iv.) speaks of Yhwh as the righteous and final Judge. It begins with the announcement that the messenger of Yhwh will come to prepare the way for Him by purifying the social and religious life (1-4).

Jumala on kutsuvat tuomiolle kaikki ne, jotka ovat rikkoneet moraalilakia vastaan ja olleet löyhiä sääntöjen noudattamisessa: harhaan menneitä Hän kutsuu palaamaan luokseen ja vastaanottamaan Hänen siunauksensa.

Yhwh will call to judgment all those who have transgressed the moral law and have been lax in the observance of the ritual; He invites all who have gone astray to return to Him and receive His blessings (5-15).

Se joka on uskollinen saa siunauksen, mutta pinttyneesti Jumalan lakia noudattamattomat saavat rangaistuksensa. Kirja päättyy lopussa kehoituksiin.

The faithful will be blessed, while those who persist in disobeying the law of God will be punished (16-21). The book closes with a final exhortation to the godly.

PROFEETALLINEN SÄVY_ Prophetic Tone.

Malakia päinvastoin kuin muut profeetalliset kirjat, painottaa hyvin paljon tarkkaa seremoniaalista noudattamista; Pappi on Jumalan Sanansaattaja ja Mooseksen antamaa lakia säädöksiä ja käytännön ohjeita tulee tarkasti noudattaa. Mutta Malakia ei ole kuitenkaan kaavoihin jähmettynyt kirjanoppinut;Hänen kirjansa huokuu aitoa profeetallista henkeä. Kaikkien Israelilaisten keskeisestä veljessuhteen aatteesta käsin hän johtaa esiin niitä sosiaalisia velvollisuuksia, joita itse kullakin on toisiaan kohtaan. Tarkka seremoniaalinen noudattaminen on hänen mielestään arvokasta niin kauan kuin sellainen johtaa hengelliseen jumalanpalvelukseen. Purevin sanoin hän julkituo aikansa moraalisen rappeutumisen, aviorikokset, väärin vannomiset, palkkalaisten, leskien ja orpojen ahdistamisen. Erityisen ankarasti (kuten Esra, jonka kirja päättyy kuin kesken) hän suhtautuu niihin, jotka ovat avioituneet pakanallisten naisten kanssa.

Malachi, as opposed to the other prophetical books, lays much stress upon ceremonial observance (i. 6 et seq., 13 et seq.; iii. 7 et seq., 22): the priest is Yhwh's messenger (ii. 7, iii. 3 et seq.), and the law of Moses, with its statutes and observances, must be strictly observed (iii. 22). Yet he is not a formalist; the book breathes the genuine prophetic spirit. Thus, from the idea of the brotherhood of all Israelites he deduces the social duties which they owe to one another (ii. 10). Ceremonial observance is of value in his eyes only so long as it leads to spiritual service. In scathing language he lays bare the moral degeneracy of his time, a time given over to adultery, false swearing, oppression of the hireling and the widow and the fatherless (iii. 5 et seq.). Especially severe is he toward those who had entered into wedlock with heathen women (ii. 11-16).

Malakian edeltäjien Haggain ja Sakarjan aikana esiintyneet olosuhteet näyttivät esiintyneen myös Malakian aikana. Pakkosiirtolaisuus oli ohitettu; Temppeli oli uudelleen pystytetty ja uhritoimituksia suoritettiin. Malakia kuvaa mitä tunnollisimmin sukupolvensa mielenlaatua. Kansa oli kulkenut harhaan Jumalan tieltä ja koetti paikata levottomuuttaan välinpitämättömyydella ja pilkallisuudella. Pakkosiirtolaisuudesta palanneitten illuusiot olivat särkyneet, kun he havaitsivat isänmaansa muuttuneen karuksii erämaaksi. Tyytymättömyys Luvattuun Maahan vain kasvoi kuivuudesta, heinäsirkkavitsauksista ja katovuosista. He olivat rakentaneet Jumalansa temppelinkin, mutta heidän tilanteensa ei ollut parantunut.

The conditions that existed under his predecessors Haggai and Zechariah seem to have existed at the time of Malachi. The Exile is a matter of the past; the Temple is built, and sacrifices are being offered (i. 10, iii. 1-10). Malachi describes most faithfully the temper of his generation. The people had strayed away from Yhwh, and sought, by an assumption of indifference and by mockery, to hide their restlessness. The exiles had been disillusioned when they found the land of their fathers a wilderness. Drought, locusts, failure of harvests (iii. 10 et seq.) had deepened their discontent. Yhwh's sanctuary had been rebuilt, but still their condition did not improve;

Heidän kasvava kärsimättömyytensä asetti Jumalan rakkauden koetukselle. Näiden epäsuotuisten tekijöitten paineessa ei papisto eikä kansa välittänyt osoittaa Jumalalle sitä kunniaa mikä Hänelle kuuluu.

they were growing impatient and were asking for proofs of Yhwh's love (iii. 13 et seq.). Under the pressure of these unfavorable circumstances, priests and people neglected to show Yhwh the honor due to Him (i. 2 et seq.).

Malakia painottaa Viimeisen Tuomion väistämättömyyttä jaTuomion päivän tuleminen osoittaisi epäilijöille, että Jumalan palvominen ja pelko ei ollut turhaa, vaan siitä on seuraava palkitaan. Malakian profetian päätösaiheena on julistukset Jumalan sanansaattajasta ja viimeisestä tuomiosta. Sanansaattaja tulee Elian henkilöhahmossa ja hän luo uutta kansassa ja palauttaa heidät Jumalan yhteyteen.

Malachi lays stress upon the inevitableness of the Day of Judgment, the coming of which would prove to the skeptical that devotion and fear of God are not in vain, but will be rewarded. The messenger of Yhwh and the Last Judgment form the closing theme of Malachi's prophecy. The messenger will come in the person of Elijah, who will regenerate the people and restore them to union with Yhwh.

Rabbiinisessa kirjallisuudessa —In Rabbinical Literature:

Rabbi Nahman identifioi Malakian Mordekain kaltaisena. Joshua b. Karba identifioi häntä Esran kaltaisena aikalaisissaan.

Malachi is identified with Mordecai by R. Naḥman and with Ezra by Joshua b. Ḳarḥa (Meg. 15a).

Jerome kirjoittaessan Malakian kommantaareja mainitsee että hänen aikanaan identifioitiin Malakiaa Esrana.

Jerome, in his preface to the commentary on Malachi, mentions that in his day the belief was current that Malachi was identical with Ezra ("Malachi Hebræi Esdram Existimant").

Jonatan ben Ussielin käännös antaa sanoille "Malakian( sanansaattajani) käden kautta" selityksen " jonka nimi on Esra kirjanoppinut"

The Targum of Jonathan ben Uzziel to the words "By the hand of Malachi" (i. 1) gives the gloss "Whose name is called Ezra the scribe."

Erään tekstin mukaan Malakian kuollessa Pyhä Henki erkani Israelista. Toisen lähteen mukaan hän oli yksi niistä kolmesta profeetasta, joiden mukaan on eräitä tiettyjä traditioita juutalaisen almanakan määrittelyssä ja eräs perimätieto viittaa Malakian olleen sebulonilaisia ja kuolleen nuorena ja tulleen haudatuksi isiensä maahan.

According to Soṭah 48b, when Malachi died the Holy Spirit departed from Israel. According to R. H. 19b, he was one of the three prophets concerning whom there are certain traditions with regard to the fixing of the Jewish almanac. A tradition preserved in pseudo-Epiphanius ("De Vitis Proph.") relates that Malachi was of the tribe of Zebulun, and was born after the Captivity. According to the same apocryphal story he died young, and was buried in his own country with his fathers.

Kriittisiä mielipiteitä —Critical View:

Sana MALACHI ei ole erisnimi. Yleisesti oletetaan sen olevan lyhennys sanoista Jumalan sanansaattaja MalachiJah, mikä vastaisi kreikkalaista Septuagintassa ja latinalaisessa Vulgatassa esiintyvää muotoa Malachias. Septuagintassa on huomautus be-Jad Malachi, Hänen enkelinsä käden kautta

The name is not a "nomen proprium"; it is generally assumed to be an abbreviation of (="messenger of Yhwh"), which conforms to the Μαλαχίας of the Septuagint and the "Malachias" of the Vulgate. The Septuagint superscription is ὲν χειρὶ ἀγγήλου αὐτοῦ, for .

Wellhausen, Kuenen ja Nowak pitävät 1:1 myöhempänä lisäyksenä viitaten kohtiin Sak. 9.1, 12.1. Cornill mainitsee, että Sakaria ja Malakia ovat anonyymejä kirjoja ja sen takia ne asetettiin profeetallisten kirjojen loppuun.

Wellhausen, Kuenen, and Nowack consider ch. i. 1 a late addition, pointing to Zech. ix. 1, xii. 1. Cornill states that Zech. ix.-xiv. and Malachi are anonymous, and were, therefore, placed at the end of the prophetical books.

Mal 3.1 osoittaa miltei ratkaisevasti, että termi MALACHI oli käsitetty väärin ja että sen erisnimeksi käsittäminen oli alkuperäisin väärä tulkinta. Ollaan yhtä mieltä siitä, että kirja on kirjoitettu 432- 434 eKr. Ja se oli aikaa Nehemian ensimmäisen ja toisen Jerusalemin käynnin väliltä. Joidenkin mielestä kirja on kirjoitettu ennen 458 eKr. , eli ennen Esran tuloa Jerusalemiin.

Mal. iii. 1 shows almost conclusively that the term was misunderstood, and that the proper name originated in a misconception of the word. The consensus of opinion seems to point to 432-424 B.C. as the time of the composition of the book. This was the time between the first and second visits of Nehemiah to Jerusalem. Some assert that the book was written before 458 B.C., that is, before the arrival of Ezra in Jerusalem.

Read more: http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=102&letter=M#ixzz181aISKcb

Malakian kirja

• 1 luku

1 Ennussana. Herran sana, jonka Malakia* puhui Israelille.

Herra rakastaa Israelia mutta vihaa Edomia

2 -- Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?" -- Eikö Esau ollut Jaakobin veli? sanoo Herra. Jaakobia minä rakastin, [Room. 9:13 : 1. Moos. 25:25,26]

3 mutta Esauta vihasin. Minä tein Esaun vuoret autioiksi, hänen perintömaansa sakaalien asuinpaikaksi. [Jer. 49:17; Ob. 1:18]

4 Kun edomilaiset sanovat: "Meidät on murskattu, mutta me rakennamme jälleen raunioitten paikalle", silloin Herra Sebaot lausuu: -- Rakentakoot vain, mutta minä revin kaiken hajalle! Heidän maataan kutsutaan aina jumalattomuuden maaksi, ja heitä itseään sanotaan kansaksi, jota Herra ikuisesti vihaa.

5 Te tulette näkemään sen omin silmin, ja silloin te sanotte: "Suuri on Herra! Kauas ulottuu hänen valtansa yli Israelin rajojen!"

Herran uhrialttarille tuodaan kelvottomia lahjoja

6 -- Poika kunnioittaa isäänsä ja palvelija isäntäänsä. Minä olen teidän isänne, miksi ette kunnioita minua? Minä olen teidän isäntänne, miksi ette palvele minua? Tätä minä, Herra Sebaot, kysyn teiltä, te papit, jotka pidätte minua pilkkananne.

"Miten me olemme pitäneet sinua pilkkanamme?" te kysytte.

7 -- Siten, että olette tuoneet minun alttarilleni epäpuhdasta ruokaa.

"Miten me olemme halveksineet sinua?" te kysytte. -- Siten, että olette ajatelleet: Herran pöytä ei ole minkään arvoinen.

8 Kun te tuotte uhrattavaksi sokean eläimen, eikö se ole väärin? Kun te tuotte uhrattavaksi ontuvan tai sairaan eläimen, eikö se ole väärin? Yritä viedä sellainen lahjaksi käskynhaltijallesi! Luuletko, että hän on tyytyväinen sinuun ja ottaa sinut ystävällisesti vastaan?

Näin sanoo Herra Sebaot. [2. Moos. 12:5+]

9 Ja sellaisia uhreja te tuotte Jumalallenne! Niillä te yritätte päästä hänen suosioonsa, että hän olisi teille armollinen. Kun te näin teette, luuletteko, että hän täyttää pyyntönne?

Näin sanoo Herra Sebaot.

10 Kunpa joku teistä sulkisi temppelin ovet, ettette pääsisi turhaan sytyttämään tulta minun alttarilleni! En välitä teistä, sanoo Herra Sebaot, eivätkä teidän uhrilahjanne ole minulle mieleen. [Sananl. 15:8+]

11 "Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa", sanoo Herra Sebaot. [Ps. 113:3; Sak. 14:9]

12 "Mutta te häpäisette minun nimeni, kun ajattelette, että Herran pöydän saa saastuttaa tuomalla kelvottomia uhrilahjoja.

13 Ja kun te sanotte: 'Voi, mikä vaiva tästä uhraamisesta onkaan!', te sytytätte minun vihani", sanoo Herra Sebaot. "Kun tuotte varastetun, ontuvan tai sairaan eläimen uhrilahjaksi, luuletteko silloin, että teidän uhrinne on minulle mieleen?" kysyy Herra.

14 "Kirottu olkoon petturi, joka on luvannut antaa Herralle virheettömän uroksen laumastaan mutta uhraakin hänelle viallisen eläimen. Minä olen suuri kuningas, ja kaikki kansat pelkäävät minun nimeäni", sanoo Herra Sebaot.


* 2 luku
Pappien vastuu

1 "Te papit, teitä koskee tämä sana: 2 ellette kuuntele minua ettekä vilpittömin sydämin kunnioita minun nimeäni, minä annan kirouksen kohdata teitä, minä muutan saamanne siunauksen kiroukseksi", sanoo Herra Sebaot. "Minä lähetän siunauksen tilalle kirouksen, koska ette vilpittömin sydämin kunnioita minua." [5. Moos. 28:15]

3 -- Minä teen teidän sukunne kelvottomaksi papin tehtävään. Minä paiskaan uhrieläintenne suolet sontineen teidän silmillenne, viskaan juhlienne jätteet kasvoillenne, ja teidät itsennekin heitetään tuohon samaan tunkioon. [Jer. 16:4, Jer. 22:19]
4 -- Huomatkaa nyt: tuon sanan minä olen lähettänyt teille siksi, että liitto, jonka tein Leevin kanssa, pysyisi voimassa, sanoo Herra Sebaot. [4. Moos. 25:12,13]

5 Minun liittoni oli tällainen: Elämän, rauhan ja menestyksen minä annoin hänelle, ja hän kunnioitti ja palveli minua, lähestyi minua vavisten.

6 Luotettava opetus oli hänen sanoissaan, eikä vääryyttä ollut hänen huulillaan. Vakaasti ja vilpittömästi hän vaelsi minun tietäni, ja monet hän palautti takaisin synnistä.

7 Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.

8 -- Mutta te olette poikenneet tieltä, teidän opetuksenne on saanut monet lankeamaan. Te olette rikkoneet liittoni, jonka tein Leevin kanssa, sanoo Herra Sebaot.

9 Niin minäkin teen teidät halveksituiksi ja saatan teidät häpeään kaiken kansan silmissä. Te ette pysyneet minun teilläni, vaan opettaessanne katsoitte, keitä kuulijat olivat.

Seka-avioliittoja ja avioeroja vastaan

10 Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Miksi me kuitenkin petämme toinen toistamme ja häpäisemme liiton, jonka Jumala teki isiemme kanssa? [2. Moos. 19:5]

11 Juuda on ollut uskoton, iljettäviä tekoja on tehty Israelissa ja Jerusalemissa. Juudan miehet ovat ottaneet vaimoikseen vieraan jumalan palvelijoita ja näin loukanneet pyhää Jumalaansa, joka rakastaa omaa kansaansa. [Esra 9:12, Esra 10:2; Neh. 13:27]

12 Ottakoon Herra pois tuen ja turvan jokaiselta Jaakobin heimon mieheltä, joka sellaista tekee. Älköön hänelle jääkö ketään, joka voisi tuoda uhrin Herralle Sebaotille.

13 Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte.

14 Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. [1. Moos. 31:50]

15 Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan!

• 3 luku

* 1 -- Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. [Jes. 40:3; Mark. 1:2 | Mark. 11:15]

2 Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.

3 Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois. He uhraavat jälleen Herralle virheettömät uhrit, säädösten mukaan. [Sak. 13:9]

4 Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieleen, niin kuin ne olivat entisinä aikoina, jo kauan sitten.

5 Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. [2. Moos. 20:14, 2. Moos. 22:20,21; 3. Moos. 19:12,13; 5. Moos. 18:10,11]

• Tuokaa täydet kymmenykset

6 -- Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. [Ps. 33:11; Jes. 46:10]
7 Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Mitä väärää me sitten olemme tehneet?" [Sak. 1:3]

8 Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?" te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! [Neh. 10:40, Neh. 13:10-13]

9 Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua.

10 -- Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. -- Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.

11 Minä karkotan heinäsirkat mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot.

12 -- Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot.

• Uskollisuus palkitaan

13 -- Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra.
"Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?" te kysytte.

14 Olette sanoneet näin: "Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? [Job 21:15]

15 Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä." [Job 21:7]

16 Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat. Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään. [Ps. 139:16]

17 -- Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot. -- Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. [2. Moos. 19:5+]

18 Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut.

• 4 luku

1 (3:19) -- Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin -- sanoo Herra Sebaot -- eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. [Ps. 18:9+]

2 (3:20) Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. [Jer. 33:6]

3 (3:21) Sinä päivänä, jonka minä määrään, te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot.

• Elia, Herran edelläkävijä

4 (3:22) Pitäkää mielessänne palvelijani Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla: käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille.

5 (3:23) Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. [Mark. 9:13]

6 (3:24) Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Psalmi 60

Psalms Chapter 60 תְּהִלִּים

א לַמְנַצֵּחַ, עַל-שׁוּשַׁן עֵדוּת; מִכְתָּם לְדָוִד לְלַמֵּד.	1 For the Leader; upon Shushan Eduth; Michtam of David, to teach;
ב בְּהַצּוֹתוֹ, אֶת אֲרַם נַהֲרַיִם-- וְאֶת-אֲרַם צוֹבָה: וַיָּשָׁב יוֹאָב, וַיַּךְ אֶת-אֱדוֹם בְּגֵיא-מֶלַח-- שְׁנֵים עָשָׂר אָלֶף.	2 when he strove with Aram-naharaim and with Aram-zobah, {N} and Joab returned, and smote of Edom in the Valley of Salt twelve thousand.
ג אֱלֹהִים, זְנַחְתָּנוּ פְרַצְתָּנוּ; אָנַפְתָּ, תְּשׁוֹבֵב לָנוּ.	3 O God, Thou hast cast us off, Thou hast broken us down; Thou hast been angry; O restore us.
ד הִרְעַשְׁתָּה אֶרֶץ פְּצַמְתָּהּ; רְפָה שְׁבָרֶיהָ כִי-מָטָה.	4 Thou hast made the land to shake, Thou hast cleft it; heal the breaches thereof; for it tottereth.
ה הִרְאִיתָ עַמְּךָ קָשָׁה; הִשְׁקִיתָנוּ, יַיִן תַּרְעֵלָה.	5 Thou hast made Thy people to see hard things; Thou hast made us to drink the wine of staggering.
ו נָתַתָּה לִּירֵאֶיךָ נֵּס, לְהִתְנוֹסֵס-- מִפְּנֵי, קֹשֶׁט סֶלָה.	6 Thou hast given a banner to them that fear Thee, that it may be displayed because of the truth. Selah
ז לְמַעַן, יֵחָלְצוּן יְדִידֶיךָ; הוֹשִׁיעָה יְמִינְךָ ועננו (וַעֲנֵנִי).	7 That Thy beloved may be delivered, save with Thy right hand, and answer me.
ח אֱלֹהִים, דִּבֶּר בְּקָדְשׁוֹ--אֶעְלֹזָה: אֲחַלְּקָה שְׁכֶם; וְעֵמֶק סֻכּוֹת אֲמַדֵּד.	8 God spoke in His holiness, that I would exult; that I would divide Shechem, and mete out the valley of Succoth.
ט לִי גִלְעָד, וְלִי מְנַשֶּׁה, וְאֶפְרַיִם, מָעוֹז רֹאשִׁי; יְהוּדָה, מְחֹקְקִי.	9 Gilead is mine, and Manasseh is mine; Ephraim also is the defence of my head; Judah is my sceptre.
י מוֹאָב, סִיר רַחְצִי--עַל-אֱדוֹם, אַשְׁלִיךְ נַעֲלִי; עָלַי, פְּלֶשֶׁת הִתְרוֹעָעִי.	10 Moab is my washpot; upon Edom do I cast my shoe; Philistia, cry aloud because of me!
יא מִי יֹבִלֵנִי, עִיר מָצוֹר; מִי נָחַנִי עַד-אֱדוֹם.	11 Who will bring me into the fortified city? Who will lead me unto Edom?
יב הֲלֹא-אַתָּה אֱלֹהִים זְנַחְתָּנוּ; וְלֹא-תֵצֵא אֱלֹהִים, בְּצִבְאוֹתֵינוּ.	12 Hast not Thou, O God, cast us off? And Thou goest not forth, O God, with our hosts.
יג הָבָה-לָּנוּ עֶזְרָת מִצָּר; וְשָׁוְא, תְּשׁוּעַת אָדָם.	13 Give us help against the adversary; for vain is the help of man.
יד בֵּאלֹהִים נַעֲשֶׂה-חָיִל; וְהוּא, יָבוּס צָרֵינוּ.	14 Through God we shall do valiantly; for He it is that will tread down our adversaries. {P}

6.6. 2010 eli SIVAN 24 5770

* Ruotsissa on kansallispäivä.


* Sain kirjeen Mirjam Ronningilta, että heidän talosna alkaa olla valmiina ja ensimmäisiä, jotka sinne tulevat asumaan on Keski-Amerikan intiaanikielelle Raamattua kääntävä henkilö. Sanoin että sellainen tehtävä on käytännössä mahdoton, koska intiaanikielen ajatelutapa on negatiivinen.

* Israelissa pidettiin ne yleiset harjoitukset ja vähän sen jälkeen alkoi Gazaa kohti tulla laivue, joka koetti rikkoa satamasulun. Koko maailma kohisee, kun ensimmäisen laivan ja Israelin armeijan välinen yhteenotto tapahtui hieman ennen kuin Israelin aluevesiin oli tunkeuduttu. Ensimmäisessä laivassa oli turkkilaisia militaristeja ottamassa vastaan helikopterista laskeutuvia eliittejä ja kuten tiedetään yhdeksän turkkilaista nuijamiestä, rautanyrkkiä ja puukkojunkkaria kaatui kahakassa, jossa kaikui Allahu Akbar ja varmaan myös Shmaa Israel hetken aikaa.

* Arutz -7 lehden Maajana Mishkin kertoo seuraavaa.

IDF:n sisäinen raportti Gaza-laivan Mavi Marmaran valtauksesta paljasti, että kolme sotilasta oli lyhytaikaisesti kidnapattuna aluksen kannen alla. Näitä kolmea lyötiin, kun he olivat laskeutuneet laivaan ja kun he olivat haavoittuneet ja puolipökerryksissä, heidät raahattiin laivan johonkin hyttiin ja pidettiin siellä.

An internal IDF review of the takeover of the Gaza-bound ship Mavi Marmara revealed that three soldiers were briefly kidnapped while aboard the vessel. The three were beaten when they boarded the ship and then, when they were wounded and groggy, were dragged to a room within the ship and held there.

Vähän sen jälkeen kymmenet sotilastoverit alkoivat tutkia laivaa. Kun hyökkäilevät matkustajat havaitsivat että sotilaiden onnistui saada Marmara kontrolliinsa, he vapauttivat kolme vanki kannen alta, raportissa todettiin.

A short time later, dozens of their fellow soldiers began searching the ship. When the attacking passengers saw that soldiers had successfully seized control of the Marmara, they released the three captives, the report stated.

Vangiksiotetut olivat sillä välillä tuleet tajuihinsa alkutokkurasta ja kun pääsivät vapaaksi liittyivät omaan yksikköönsä.

The captive soldiers had recovered from their initial disorientation during their time below deck, and once released hurried to join their unit.

IDF:n komentajat ottivat tiedon huomioon. koska samantapaiset laivat jatkavat matkaansa Gazaa kohti ja voi tulla tilanne, jossa sotilas pidetään vankina matkustajien ehdoista sovittaessa ja tällainen tulee estää.

IDF commanders reacted to the report with concern. As similar ships continue to make their way to Gaza, there could be a situation in which a soldier is held captive in order to give passengers a bargaining chip, they said, and that must be prevented.

Reuterin tiedot myös vahvistavat IDF:n raportin. Yleisarabialaisen lehden Al Jazeeran libanonilainen kameramies Abu Khalil oli Mavi Marmarassa, kun IDF:n sotilaat laskeutuivat helikoptereista. Hän kertoi Reuterille, että neljä ensimmäistä sotilasta, jotka tulivat, haavoittuivat ja heidät vietiin kannen alle.

Reuters has published an eyewitness account that backs the IDF report. Andre Abu Khalil, a Lebanese cameraman for the pan-Arab Al-Jazeera network, was aboard the Mavi Marmara as IDF soldiers boarded. He told Reuters that four soldiers who were among the first aboard were injured and were taken below deck.

Sitten toinen joukko koetti tulla laivaan ja kaksikymmentä turkkilaista miestä muodosti ihmiskilven estääkseen Israelin sotilaita nousemasta kannelle. Turkkilaisilla oli ritsoja, vesipiippuja ja keppejä, hän muisteli. Hetken hiljaisuuden jälkeen kun ensimmäiseen sotilasjoukkoon oli hyökätty väkivaltaisesti, israelilaiset avasivat tulen, hän väitti.

A second wave of troops then attempted to board, he said. “Twenty Turkish men formed a human shield to prevent the Israeli soldiers from scaling the ship. They had slingshots, water pipes and sticks,” he recalled. After a brief standoff, after the first wave had been attacked violently, the Israelis opened fire, he claimed.

IDF sotilaat sanoivat, että he aukaisivat tulen vasta sen jälkeen, kun heitä itseään kohtaan oli hyökätty heidän tultuaan laivaan.

IDF troops say they opened fire only after being attacked themselves when they boarded the ship.

Erät toinen matkustaja, joka puhui Reutersille, myönsi, että laivan matkustajat olivat siepanneet sotilaitten aseita ennenkuin ampuminen alkoi. Mutta hän kielsi että matkustajat olisivat sitten koettaneet kääntää aseet kohti sotilaita. Kuitenkin sotilaat väittävät , että heitä ammuttiin ja tutkimusten perusteella he ovat saaneet vammoja juuri noista pistooleista (INN.com uutinen)

A second passenger who spoke to Reuters admitted that passengers on the ship had seized soldiers' weapons before shooting broke out. He denied that the passengers had then tried to turn the guns on the soldiers. However, soldiers claimed they were shot at and examination showed they were wounded by those pistols. (IsraelNationalNews.com)